Terrorismi on mielletty uudeksi sodankäynnin muodoksi pitkälti Yhdysvaltoihin 11.9.2001 tehtyjen terrori-iskujen johdosta. Sen myötä terrori-iskut on lisätty valtioiden uhkakuvalistauksiin. Ilmiönä terrorismi ei kuitenkaan ole uusi. Aikaisemmin terrorismia on yleisimmin käytetty valtion sisäisessä poliittisessa taistelussa. Italian Punaiset prikaatit ja saksalainen Punainen armeijakunta (RAF) olivat tunnettuja terroristijärjestöjä, joiden toiminta ajoittui 1970-luvulle.
Terrorismin tavoitteena on herättää pelkoa ja aiheuttaa epäjärjestystä. Terrori-iskujen tarkoituksena ei ole iskun kohteen tuhoaminen, vaan sen päämäärät ovat abstraktimmat, kuten kapitalismin vastustaminen tai vääräuskoisten rankaiseminen. Niinpä New Yorkin World Trade Centerin tuhoamisella haluttiin osoittaa globaalin kapitalismin haavoittuvuutta. Siihen viittasi Osama bin Laden WTC-iskun jälkeen todetessaan, ettei syyskuun 11. päivän hyökkäys ollut suunnattu naisia ja lapsia vastaan, vaan todelliset kohteet olivat Amerikan sotilaallisen ja taloudellisen vallan ikonit.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen terrori-iskujen määrä laski tasaisesti vuodesta 1991 vuosituhannen loppuun saakka. Vuonna 2001 tehtiin runsaat 200 terrori-iskua. Niistä merkittävin oli syyskuun 11. päivän isku, jossa kuoli lähes 3000 ihmistä. Iskujen määrä kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna, kohosi vajaaseen neljäänsataan vuonna 2004, minkä jälkeen iskujen määrä kääntyi jälleen laskuun. Vuona 2006 tilastoitiin runsaat 200 iskua.
Merkittävämpi muutos kuin iskujen määrän lisääntyminen on ollut iskujen keskittyminen erityisesti muslimienemmistöisiin maihin sekä paljon uhreja aiheuttaneiden terrori-iskujen räjähdysmäinen kasvu vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen.
Kun aikaisemmin terroristijärjestöt etenkin Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa sijoittuivat vasemmisto-oikeistoakselin kumpaankin ääripäähän, uuden vuosituhannen alussa islamilainen terrorismi ja levinnyt vauhdilla. Yli puolet YK:n, EU:n ja Yhdysvaltojen terrorijärjestöiksi luokittelemista ryhmistä on islamilaisesti suuntautuneita. Tunnetuimpia niistä ovat al-Qaida, Hamas ja Hizbollah.
Uhrien määrä on huomattava: kaikkiaan lähes 19.000 ihmistä on saanut surmansa vuoden 2001 jälkeen terrori-iskuissa. Irakissa yksistään on menehtynyt noin 11.600 ihmistä. Muita maita, joissa on tehty suuria yksittäisiä terrori-iskuja ovat olleet Pakistan, Venäjä, Israel, Sri Lanka ja Afganistan. Vastaavasti vuodesta 1994 syyskuuhun 2001 uhrien lukumäärä oli 2.564, keskimäärin 380 uhria vuodessa.
Terrorismin seuraukset eivät rajoitu vain islamilaisiin maihin. Yhdysvaltain edellisen presidentin George W. Bushin käynnistämällä terrorismin vastaisella sodalla on ollut merkittäviä seurauksia myös teollisuusmaissa. Erityisesti Yhdysvallat, mutta myös muutamat EU-maat ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, joista räikein yksittäinen tapaus on ollut Guantamon vankileiri ja siihen liittyvät salaiset kuulustelukeskukset eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa. On ollut merkittävä takaisku, että osassa johtavista teollisuusmaista on livetty ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteesta. Jos ei itse suostu kunnioittamaan ihmisoikeuksia, on vaikea vaatia systemaattisiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyviä maita kohentamaan maansa ihmisoikeustilannetta.
Samoin terrorismia on yritetty käyttää sisäpoliittisen kamppailun välineenä. Espanjassa Madridin pommi-iskujen jälkeen vuonna 2004 silloinen oikeistohallitus syytti iskusta baskijärjestö ETAa, mutta iskujen toteuttajaksi paljastui kuitenkin al-Qaida-verkosto. Venäjällä turvallisuuspalvelu FSB:n epäillään toteuttaneen räjäytyksiä, joita viranomaiset pitävät tshetseenien aikaansaannoksina.
Tehokkain keino terrorismin kitkemiseksi olisi kaventaa maailmassa vallitsevia varallisuuseroja, sillä köyhyys luo pohjaa ääriliikkeille ja terrorismille. Kun tiedetään, että Gazan alueella työttömyysaste on noin 70 prosenttia ja palestiinalaisväestön elinolot ovat muutoinkin ankeat, ei ole poikkeuksellista, että moni nuori haluaa kostaa ryhtymällä itsemurhapommittajaksi. Poliittisuskonnollisten ääriliikkeiden on helppo käyttää nuorten ahdinkoa ja näköalattomuutta hyväkseen rekrytoidessaan uusia taistelijoita ja terrori-iskujen tekijöitä.
Päivitetty 12.7.2012