Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Huono hallinto altistaa konflikteille - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Hauraat valtiot

Ulkoministeriön kehitysviestintä, puh. 0295 351182. Verkkojulkaisun päivitys päättyi 30.6.2014.
tilaa_uutiskirje delicious flickr facebook
reuna

Huono hallinto altistaa konflikteille

Vuoden 2008 alussa maailmassa tilastoitiin 21 aseellista konfliktia. Näistä konflikteista vain yksi, Irak, luokiteltiin kansainväliseksi selkkaukseksi, kaikki muut olivat luonteeltaan sisällissotia tai yhden maan alueella käynnissä olevia poliittisia konflkteja, joihin on liittynyt aseellisia yhteenottoja.

Valtaosa näistä konflikteista sijoittuivat maihin, joita kutsutaan hauraiksi valtioiksi (fragile state) tai epäonnistuneiksi valtioiksi (failed state). Kyse on moniongelmaisista valtioista, joiden tunnusomaisia piirteitä ovat demokratian toimimattomuus, huono hallinto ja korruptoituneisuus, hallinnon legitimiteetin puute, taloudellinen epävakaus, ihmisoikeuksien ja sananvapauden puute sekä ihmisoikeusloukkauksien yleisyys.

Terveysasemalla jonottavia Addis Tesfassa Etiopiassa helmikuussa 2006Terveysasemalla jonottavia Addis Tesfassa Etiopiassa helmikuussa 2006. YK-kuva/Rick Bajornas

 

Hauraat valtiot ovat joko entisiä siirtomaita tai kylmän sodan päättymisen jälkeen itsenäistyneitä niin sanottuja siirtymävaiheen valtioita. Näistä valtioissa on demokraattiset instituutiot: eduskunta, hallitus ja oikeuslaitos sekä poliittiset puolueet, mutta instituutioiden toiminnassa on puutteita. Poliittiset puolueet ovat usein karismaattisen johtajan ympärille koottuja ryhmittymiä, vaalivilppi on yleistä, hallinto korruptoitunutta ja se ei kykene turvaamaan kansalaisten perustarpeita, eikä oikeuslaitoksen tai poliisin puolueettomuuteen luoteta.

Lainvoima luo vakautta ja rauhaa

Suomen ja muiden vakiintuneiden demokratioiden rauhantilaa ei ole saavutettu väkivallalla, vaan vahvistamalla lainvoimaa sekä valtion hallinnollista otetta ja kontrollia. Lainvoiman ja hallinnolisen kontrollin puute on yleinen hauraiden valtioiden ongelma. Siitä seuraa, etteivät kansalaisille säädetyt oikeudet välttämättä toteudu, ainakaan siinä laajuudessa kuin on ollut tarkoitus. Huono hallinto jättää myös liikkumatilaa taloudelliselle rikollisuudelle, salakuljettaille ja muille epämääräisille liikemiehille, jotka pyrkivät kasvattamaan varalisuuttaan, eivätkä kaihda lahjontaa saavuttaakseen päämääränsä.

Lainvoiman puute, huono hallinto sekä niistä aiheutuva hallinnon legitimiteetin vähäisyys ovat keskeisimpiä konflikteja aiheuttavia tekijöitä. Jos hallituksella ja sen takana olevalla poliittisella ryhmittymällä ei ole kansalaisten luottamusta, sen lähes ainoksi keinoksi jää yrittää pitää kiinni vallastaan vilpillisin keinoin, ja viime kädessä turvautumalla väkivaltaan. Käytännössä tämä tarkoittaa opposition painostamista, vaalivilppiä, mielenosoitusten väkivaltaista tukahduttamista, näkyvien oppositiopoliitikkojen vangitsemisia ja niihin liittyviä kidutuksia sekä muita vastaavia toimia.

Zimbabwelainen poliisi ajaa takaa mielenosoittajaaZimbabwelainen poliisi ajaa takaa mielenosoittajaa. Kuva: Sokwanele / cc / Flickr

 

Konfliktien kärjistyessä hauraissa valtioissa hallinnon legitimiteetin puute ilmenee myös siinä, ettei hallinto kykene estämään yksityisarmeijoiden ja muiden aseellisten ryhmien toimintaa. Toimivassa demokratiassa väkivallan käyttö on aina valtiollisten instituutioiden, poliisin ja armeijan, yksinoikeus. Ja silloinkin väkivallan käytön pitää tapahtua lain sallimissa puitteissa. Jos valtio ei kykene pitämään kiinni poliisin ja armeijan yksinoikeudesta väkivallan käyttöön, se heikentää entisestään hallinnon legitimiteettiä ja kärjistää konfliktia.

Identiteettipolitiikan mustavalkoisuus

Hauraista valtioista puuttuu kyky käydä rakentavaa poliittista keskustelua hallituksen ja opposition välillä, samoin kyky rakentaa kompromisseja ja sitä kautta välttää poliittisten konfliktin kärjistyminen aseelliseksi yhteenotoksi. Vakiintuneelle demokratialle tyypillisen poliittisen keskustelun ja sen kautta tapahtuvan päätöksenteon sijaan hauraile valtioille on tyypillistä sitoutuminen identiteettipolitiikkaan.

Identiteettipolitiikka tarkoittaa etniseen, rodulliseen tai uskonnolliseen identiteettiin perustuvaa poliittista liikettä, joka tavoittelee valtiollista valtaa. Käytännössä identiteettipolitiikka on merkinnyt esimerkiksi yhden etnisen ryhmän hallitsemien alueiden muodostamista Bosnia-Herzegovinassa tai valkoisten maanomistajien maiden haltuunottoa ja siitä aiheutuneita levottomuuksia Zimbabwessa.

Identiteettipolitiikalle on tyypillistä mustavalkoinen jaottelu hyviin ja pahoihin, mustiin ja valkoisiin, oikeaan ja väärään uskontoon tai hyväksyttävään ja torjuttavaan etniseen ryhmittymään. Ihminen ja hänen identiteettinsä ymmärretään perustuvan kuulumisena johonkin uskonnolliseen tai etniseen ryhmään, ei esimerkiksi jonkin aatteen tai ideologian kannattamisena. Identiteetin vaihtamista ei myöskään pidetä mahdollisena.

Tyypillistä identiteettipolitiikalle on sen vahva nationalistinen luonne, joka usein ankkuroituu historiassa koettuihin vääryyksiin tai joko kuviteltuihin tai todellisiin sankarimyytteihin. Muuhun ryhmään kuuluvat ihmiset luokitellaan uhkatekijäksi, jota vastaan on puolustauduttava tarvittaessa aseellisesti. Armeijan rooli onkin vahva ja halitseva ryhmä pyrkii kaikin keinoin pitämään armeijan itselleen lojaalina.

 

Konfliktikokonaisuutta ylläpitää Suomen OneWorld -portaaliyhdistys ulkoministeriön kehitysviestinnän toimeksiannosta. Tekstit on koottu julkisista lähteistä eivätkä ne välttämättä edusta ulkoministeriön virallista kantaa.

Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi