Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Ajankohtaista: Global.finland.blogi

Ulkoministeriön kehitysviestintä, puh. 0295 351182. Verkkojulkaisun päivitys päättyi 30.6.2014.
tilaa_uutiskirje delicious flickr facebook
reuna

Global.finland.blogi

Banneri: global.finland.blogi

Blogimme kokoaa epävirallisia ajatuksia, näkökulmia ja tunnelmia globaalien kehityskysymysten ja kehitysmaiden arjen ympäriltä. Blogin kirjoittajat työskentelevät ja liikkuvat eri puolilla maailmaa. Artikkelit edustavat yksinomaan niiden kirjoittajien kantaa.

RSSTilaa Global.finland.blogi RSS-syötteenä

Kirjavinkki: Terrorismin ytimessä

Mosab Hassan Yousef : Hamasin poika (toimittanut Ron Brackin). Avainmedia 2010. 

Palestiinalaisen terrorijärjestön johtajan vanhin poika päätyi Israelin keskustiedustelupalvelun vakoojaksi. Omaelämäkerrallinen tarina vie keskelle päättymätöntä palestiinalaisten ja israelilaisten välistä vihanpitoa. Mosab Hassan Yousef tekee lopulta ratkaisun, joka vie hänet kauas perheestään. 

Ron Brackin toimittama elämäkerta Hamasin poika on kasvukertomus. Samalla se on eräänlainen rakkaustarina. Nuori mies Yousef on 21-vuotiaaksi tullessaan nähnyt paljon sellaista, mitä ei pienten lasten eikä kasvavien teinien pitäisi nähdä. 

Terrorisodan jaloissa kasvaa nuoria, jotka oppivat vihaamaan. Se on heille luonnollinen olotila, josta kasvaa taistelukierre. Yousef kivitti israelilaisia ajoneuvoja jo lapsena. 18-vuotiaana hän hankki ensimmäisen tuliaseensa. 

Tuskallinen tarina 

Yousef joutui vankilaan. Syynä olivat hänen asehankintansa sekä asema Hamasin tunnetun johtajan poikana. Pian hän huomasi, että vankilan seinien sisällä oli todellisuus, jota hän ei osannut kuvitellakaan. Ja se ei tarkoittanut vain kidutusta ja salakuuntelua, vaan myös palestiinalaisten sisäistä kontrollia. 

Hengellisen johtajan poika kunnioitti ja rakasti isäänsä, joka perheen piirissä oli lämminhenkinen. Yousef huomasi kuitenkin varttuessaan, että raamatun ja koraanin Jumala-käsitykset olivat erilaisia. 

Kristinuskon armeliaampaan rakkauteen perustuva ajattelu sai hänet lopulta taistelemaan oman ideologiansa mukaisesti. Se tarkoitti sisäpiirivakoilua israelilaisten hyväksi. Petos piti sisällään muutoksen, jossa Yousef jäi aivan yksin. 

Rakkaus ja riskinotto 

Nuoren miehen ratkaisut ovat rankkoja. Hän jakoi vankilakokemukset isänsä kanssa, mutta toimi Hamasin vastaisena kätyrinä. Yousefin avulla Israelin tiedustelupalvelu onnistui eliminoimaan useita eri terroristeja. Ehkä myös pelastamaan siviilien henkiä. 

Rakkaus isään ei kuitenkaan koskaan hellittänyt. Ei siitä huolimatta, että pojan täytyi ottaa erittäin pitkä askel kauas perheestään ja tarjotusta mammonasta vuonna 2007. 

Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat tutustua terrorismin keskellä kasvavan nuoren pojan ja miehen maailmaan. Vuosikymmeniä kestäneen sodan jaloissa eläneen Yousefin tarina kertoo kauheuksista, joista harvoin saa sisäpiiritietoa julkisuudessa.

Kirja ei ole huima kaunokirjallinen teos. Se on henkilökohtainen terrorisotakuvaus, johon liittyy vahva uskonnollinen virittyneisyys ja valtavia riskejä.  


EEVA SUHONEN, 29.3.2011

Kommentit (0)

Tiina Pasanen: Nepalin nuorisopoliitikot näyttävät yhteistyön mallia

Sisäpolitiikan seuraaminen ei ole Nepalissa helppoa. Poliittiset prosessit kestävät ja yhteisymmärryksen löytäminen näyttää useimmiten olevan lähes mahdotonta.

Uuden pääministerin valintaan tarvittiin 17 äänestyskertaa. Uuden perustuslain muodostamisen jo kertaalleen lykätty takaraja näyttää uhkaavasti umpeutuvan ja sitä valmistelevan kansalliskokouksen istunnot peruuntuvat milloin mistäkin syystä.

Puolueiden historiasta ei pysy perillä monikaan. Puolueet ovat hajonneet, yhdistyneet ja vaihtaneet nimeään läpi vuosien, ja on vaikea muistaa, mikä olikaan marxilais-leniniläinen ja mikä maolais-kommunistinen puolue.

Hallituksessa on parhaillaan 44 ministeriä ja perustuslakia valmistavassa kansalliskokouksessa 601 edustajaa 24 eri puolueesta. Huh. Yhtäkkiä Suomen poliittinen järjestelmä ja politiikan teko tuntuu kovin yksinkertaiselta ja virtaviivaiselta.

Nepalin poliittisessa ilmapiirissä onkin pienoinen ihme, että puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat onnistuneet siinä, missä pääpuolueet ovat epäonnistuneet: yhteistyössä yli puoluerajojen.

Nepalilaisia nuorisopoliitikkoja, kuva: Tiina PasanenNepalissa nuorten ja opiskelijoiden yhteispoliittinen foorumi tempaisi yhdessä kiinnittämällä 17. helmikuuta parlamentin sisäänkäynnin eteen viestillä varustetun laskurin. Kello laskee aikaa 100 päivästä alaspäin ja muistuttaa perustuslakia säätävän kokouksen jäsenille, että heidän uusi määräaikansa uuden perustuslain kirjoittamiselle menee umpeen toukokuun 28. päivä ja, että on kriittistä saada prosessi päätökseen. Kuva: Demo Finland

Nuorisopoliitikot 19 eri puolueesta ja järjestöstä ovat kampanjoineet yhdessä nuorten ehdokkaiden valinnan puolesta, muistuttaneet uuden perustuslain muodostamisen takarajasta sekä luoneet yhteisen nuorisoagendan, jonka teemat ja tavoitteet kaikki ovat allekirjoittaneet.

Tässä yhteistyössä on ollut taustalla mukana suomalaisjärjestö Demo Finland, joka muun muassa tarjoaa nuoriso- ja opiskelijajärjestöille yhteiset kokoontumistilat, tukee yhteisten tapahtumien järjestämisessä ja julkaisi järjestöjen tekemän agendan.

Nepalin kaltaisessa maassa parannettavaa kyllä riittää. Vaikka kehityksen askeleista oltaisiinkin eri mieltä, on myös kumma, etteivät pääpuolueet pysty parempaan yhteistyöhön.

Kun niin moni asia on rempallaan peruskoulutuksesta ja terveydenhuollosta alkaen, on vaikea käsittää, miksei edes perusteemoista päästä yksimielisyyteen ja lopeteta loputonta valtataistelua ja kädenvääntöä joka ikisestä asiasta.

Tätä taustaa vasten nuorisopolitiikkojen yhteistyö kuulostaa lähes ihmeeltä, josta niin Nepalin kuin Suomenkin politiikot voisivat ottaa mallia. Puoluepoliittisen kädenväännön sijaan voitaisiin keskittyä yhteisiin teemoihin yli puoluerajojen. Jos ja kun yhteisiä teemoja löytyy, miksi ei voitaisi tehdä reilusti yhteistyötä niiden parissa?

Nepalissa, kuten niin monessa muussakin maassa, kokeneempien ja jo valtaa saaneiden on lähes poikkeuksetta erittäin vaikeaa ottaa nuoremmilta mallia, myöntää nuorten onnistuvan jossain itseään paremmin tai luovuttaa osa vallastaan vapaaehtoisesti nuoremmille.

Nyt olisi hyvä hetki aloittaa.


TIINA PASANEN, 22.3.2011

Kommentit (0)

Johanna Latvala: Voodoolla puhtia Beninin presidentinvaaleihin

Beninissä valitaan presidenttiä. Vaalien ensimmäinen kierros pidettiin 13. maaliskuuta.

Istuva presidentti Yayi Boni vieraili rannikolla sijaitsevassa Grand-Popossa viikkoa ennen vaalipäivää nostattamassa äänestysintoa, ja vahvasti beniniläisten arkeen kuuluvilla voodoo-rituaaleilla oli tilaisuudessa oma roolinsa.

Tunnelma alkoi tiivistyä jo tunteja ennen tilaisuuden arvioitua alkamista, eikä pienen paikkakunnan sunnuntairauhasta ollut kohta tietoakaan. Ihmiset kerääntyivät paikan liepeille, naiset asettuivat tienvarsille myymään ruokaa, ja autot ja mopot töötöttivät torviaan. Suomalaisittain tarkasteltuna tunnelma muistutti enemmän suurta kansanjuhlaa tai tärkeää urheilutapahtumaa kuin presidentin vierailua – jalkapallokentän sisääntuloporteilla päivystäneitä aseistettuja vartijoita lukuun ottamatta.

 

Presidentti Yayi Bonin vaalijulisteita. Kuva: Johanna LatvalaPresidentti Yayi Bonin vaalijulisteita. Kuva: Johanna Latvala

Voodoo suojelee ja tuo onnea

Paikallisväriä toivat vartalonsa ja kasvonsa Beninin lipun väreillä maalanneet miehet, jotka esittivät spontaania performanssia Yayi Bonin puheen aikana. Paikallisten kertoman mukaan miehet ovat mopotaksikuskeja, jotka viihdyttävät ihmisiä erilaisissa tapahtumissa.

Benin on voodoo-uskonnon alkusija, ja sen harjoittaminen onkin läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Vuonna 1996 voodoolle myönnettiin virallisen uskonnon asema. Vaalitilaisuuteenkin oli tuotu kaksi noin kaksimetristä, oljista rakennettua teräväkärkistä kartiota, jotka voodoon mukaan suojelevat kyliä ja jotka liikkuvat henkien avulla. Paikallisilla kielillä niitä kutsutaankin zangbetoiksi, ’yövartijoiksi’. Nyt paikalle tuodut – tai itse liikkuneet – zangbetot turvasivat vaalitilaisuutta ja toisaalta toivat Yayi Bonille hyvää onnea vaaleihin.

Naiset luottavat Boniin

Arviolta puolet yleisöstä, jollei enemmänkin, oli naisia pikkulapsineen. Sinänsä se ei ole yllättävää, sillä viisivuotiskautensa aikana Yayi Boni on kohentanut naisten asemaa Beninissä tukemalla erityisesti naisten pienyritystoimintaa ja raskausajan terveyspalveluita sekä tyttöjen koulunkäyntiä, ja on sen sen vuoksi hyvin suosittu naisten keskuudessa.

Zangbeto, yövartija, on osa voodooperinnettä. Kuva: Flickr/Hugo van Tilborg, ccby2.0Zangbeto, yövartija, on osa voodooperinnettä. Kuva: Flickr/Hugo van Tilborg, ccby2.0

Kolmen pääehdokkaan – Yayi Bonin, Adrien Houngbédjin ja Abdoulah Bio Tchanen – vaaliohjelmissa ei kuitenkaan ole suuria poliittisia eroja. Jokainen haluaa kehittää maan infrastruktuuria, kuten tie- ja sähköverkostoa ja vesihuoltoa, lisätä koulutusta ja parantaa terveydenhuoltoa. Erityisesti lapset, nuoret ja naiset olisivat ajettujen uudistusten hyötyjinä.

Monet beniniläiset tuntuvat kuitenkin olevan sitä mieltä, että muut ehdokkaat vain kopioivat Yayi Bonin jo valtakaudellaan toteuttamaa ohjelmaa ja yrittävät saada äänestäjien tuen lupaamalla lisää rahaa. Esimerkkinä pienlainat: Yayi Boni on kehittänyt ja toteuttanut järjestelmän, jossa naiset saavat pienyritystoimintaan lainoja, joiden määrä nousee sitä mukaa kun entiset lainat on maksettu. Ensimmäinen laina on 30 000 CFA-frangia (noin 46 euroa), toinen 50 000 (noin 77 euroa), ja kolmas 100 000. Houngbédji sen sijaan on luvannut antaa naisille suoraan 100 000 CFA:ta, ilman näyttöä menestyksekkäästä yritystoiminnasta.

Vaurautta kaikille

Etelä-Benin ei ole pohjoisesta kotoisin olevan Bonin vahvinta kannatusaluetta. Porto Novosta kotoisin olevalla Houngbédjilla sen sijaan on etelässä vankka tuki - erityisesti sillä hän korostaa vaaliohjelmassaan vallan ja rahan siirtämistä entistä enemmän alueelliselle tasolle - mutta kyllä Yayi Bonilla näytti kannattajansa täälläkin olevan. Kun presidentin helikopteri nousi ilmaan, ihmiset tuntuivat tyytyväisiltä ja vaikuttuneilta.

Yayi Bonin vaalilause onkin houkutteleva: La prospérité pour chacun eli vaurautta jokaiselle. Kukapa sellaista ei haluaisi? Ja moni, erityisesti nainen, onkin vaurastunut hänen valtakaudellaan, joten lupaus ei tunnu täysin katteettomalta. Mutta jos kävisi niin, ettei presidentti toisikaan vaurautta, aina voidaan paikallisen näkemyksen mukaan turvautua myös voodoohon.

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja ja tutkija. Hän vierailee kahden kuukauden ajan Villa Karon –kulttuurikeskuksessa Beninissä keväällä 2011.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


JOHANNA LATVALA, 21.3.2011

Kommentit (0)

Johanna Latvala: Beninissä taistellaan kolikoista

Olen kummallisessa tilanteessa. Setelini ovat liian suuria, eikä kenelläkään kaupoissa, kioskeissa, ravintoloissa tai hedelmäkojuilla ole antaa niistä takaisin. Eikä nyt puhuta isoista rahoista, vaan 5 000 CFA-frangin seteleistä, jotka vastaavat alle kahdeksaa euroa.

En ole ongelmani kanssa yksin. Kaikki tuntuvat taistelevan pienemmistä seteleistä ja erityisesti kolikoista. Jos onnistuu saamaan jostakin kolikon, siitä ei halua luopua. Kolikot nimittäin ovat välttämättömiä liikkumisen vuoksi.

Mopotaksikyyti maksaa lähiseuduilla liikuttaessa 200–300 frangia, ja se pitää periaatteessa maksaa tasarahakolikoilla.

Etkö voisi ostaa vielä jotain?

Rahahäslinki on johtanut hassuun kierteeseen, jossa jokainen on velkaa jokaiselle. Ostaminen on vaikeaa. Jos menee kioskille ostaakseen pullon vettä, myyjä ehdottaa, enkö voisi ostaa muutakin, niin että saisin kokoon seteliäni vastaavan tasasumman.

Sadan CFA-frangin kolikkoNäistä on kova pula Beninissä.

Usein yritänkin, mutta ongelma on se, että kioskin valikoima on pieni, eikä minulla ole käyttöä loputtomalle määrälle Omoa, tulitikkuja, vessapaperia tai kynsilakkaa, eikä vettäkään voi litroittain ostaa ellei ole saman tien matkalla kotiin.

Törmäsin äsken kylän raitilla hedelmiä myyvään naiseen. Tilasin häneltä mangoja, avokadoja, papaijoita ja banaaneja, jotka hän sanoi tuovansa myöhemmin. Maksutilannetta ennakoidessani sanoin, että ehkä niitä kannattaa ottaa mukaan enemmänkin. Eihän minulla ole kuin viisitonnisia, Ja jos – siis kun – hänellä ei ole vaihtorahaa, joudun todennäköisesti ostamaan hedelmiä (jotka ovat täällä halpoja) koko rahan edestä.

Ravintolalasku on kätevintä maksaa niin, että yksi maksaa kaikkien puolesta, ja jos hyvä tuuri käy, takaisin saa jonkun pikkusetelin tai kolikon. Kaipa tilit loppujen lopuksi tasoittuvat.

Pikkurahan puute on kuitenkin todellinen ongelma. Ajattelen jo nyt huolestuneena sitä, kuinka ihmeessä selviydyn muutaman päivän matkasta Pohjois-Beninissä. Jos kadunvarrelta haluaa ostaa syötävää tai juotavaa, niin miten sen pystyy maksamaan?

Velkakierre pitää yllä kontaktia

Mutta mitä kolikoille on tapahtunut? Eivät kai ne ole voineet kadota minnekään? Jonkun niitä täytyy pantata. Yhtenä selityksenä olen kuullut, että sunnuntaina pidettyjen presidentinvaalien vuoksi ihmiset ovat joutuneet matkustamaan äänestyspaikoille ja he ovat käyttäneet pikkurahat puskatakseihin.

Mutta sittenhän puskataksi- ja mopokuskeilla on kolikoita?

Joka tapauksessa ongelma on todellinen. Tällä hetkellä Cotonoussa saa kuulemma ostaa kolikoita niin, että jos antaa 10 000 frangin setelin, saa takaisin 9 000 frangia kolikkoina. Mutta onhan tässä tilanteessa jotain hyvääkin.

Antropologisesti tarkasteltuna vastavuoroinen velkakierre pitää yllä sosiaalisia suhteita: niin kauan kuin olemme toisillemme velkaa, meidän välillämme säilyy kontakti. Hieno juttu sekin.

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja ja tutkija. Hän vierailee kahden kuukauden ajan Villa Karon -kulttuurikeskuksessa Beninissä keväällä 2011.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa


JOHANNA LATVALA, 15.3.2011

Kommentit (0)

Hanna Koivisto ja Sami Seppänen: Korruptio on arkea läntisen Afrikan teillä

Bussi pysähtyy jälleen Gabonin poliisin tiesululle. Kaikki matkustajat ovat kaivaneet henkilöpaperinsa esille. Naapurimaa Kamerunin kansalaiset ovat lisäksi etsineet käsiinsä 2 000 Keski-Afrikan frangia eli noin kolme euroa. He tuntevat jo poliisin keräämän "kirjausmaksun", joka nimestään huolimatta ei tarkoita, että kenenkään tietoja kirjattaisiin mihinkään.

Tavaroita pakataan takaisin puskataksin katolle Guineassa. Kuva: Hanna KoivistoTavaroita pakataan takaisin puskataksin katolle Guineassa. Kuva: Hanna Koivisto

He myös tietävät, että kädessä on parempi olla tasaraha, sillä vaihtorahaa on näistä maksuista turha odottaa.

Meille korruption arkipäiväisyys Keski- ja Länsi-Afrikassa on avautunut ennen kaikkea maanteillä, joilla vastaavanlaisiin maksuihin törmää jatkuvasti eikä niitä pidetä mitenkään erikoisina.

Sierra Leonessa kysyimme kerran paikalliselta matkatoveriltamme, miksi maassa on edelleen niin paljon poliisien tarkastuspisteitä. Hän vain totesi ykskantaan poliisin keräävän rahaa.

Nigerian teillä korruptio on niin tavallista, etteivät paikalliset autoilijat yleensä viitsi edes pysähtyä poliisin tai armeijan tiesuluilla. He vain hidastavat hieman, ojentavat ikkunasta keskellä tietä seisovalle, konepistoolia kantavalle virkavallan edustajalle 20 nairan (10 eurosentin) setelin ja jatkavat matkaa.

Tavalliselta matkailijalta korruptio saattaakin helposti jäädä kokonaan huomaamatta. Esimerkiksi gabonilaisella tarkastuspisteellä meiltä ei pyydetä rahaa.

Jos korruptioon kuitenkin kiinnittää huomiota ja huomaa sen arkipäiväisyyden, ymmärtää nopeasti kuinka vaikeaa sen kitkeminen on. Ihmiset ovat niin tottuneita kaikenlaisiin maksuihin, etteivät enää edes kyseenalaista niitä tai jaksa käyttää aikaa tilanteesta pääsemiseen maksamatta.

Tämänkin auton tavarat olisi pitänyt purkaa Liberian ja Norsunluurannikon välisellä rajalla, mutta kuljettajat päättivät toisin. Tavaroita ei purettu, mutta rajalla odoteltiin useita tunteja. Kuva: Sami SeppänenTämänkin auton tavarat olisi pitänyt purkaa Liberian ja Norsunluurannikon välisellä rajalla, mutta kuljettajat päättivät toisin. Tavaroita ei purettu, mutta rajalla odoteltiin useita tunteja. Kuva: Sami Seppänen

Usein esimerkiksi puskataksit pääsisivät tarkastuspisteiden läpi ilman että raha vaihtaa omistajaa, vaikka purkamalla ja pakkaamalla uudelleen kaiken lastinsa, mutta kokonaismatka-aika venyisi niin pitkäksi, että harva viitsii vaivautua.

Gabonilaisella tarkastuspisteellä ihmiset palaavat autoon ja matka jatkuu. Kun muut matkustajat alkavat kaivaa eväitä tai vaipuvat takaisin uneen, kamerunilaiset alkavat jo etsiä vaihtorahaa seuraavaa pistettä varten. He eivät pääse maksuista puhumalla, toisin kuin me, joiden ei useinkaan tarvitse muuta kuin painottaa olevamme pelkkiä turisteja. Jonkinlaista matkailumaaimagon ylläpitoa ehkä.


HANNA KOIVISTO JA SAMI SEPPÄNEN, 9.3.2011

Kommentit (1)

Leo Olasvirta: 99,9 prosenttia pääsee perille

Kävin helmikuun lopulla Afrikan sarven alueella toimivien suurlähettiläiden kanssa tiedonhankintamatkalla Somalimaassa. Berberan satamassa sivusimme myös EU:n Atalanta-operaatiota

Huonoista uutisista huolimatta 99,9 prosenttia merirosvovesien kautta kulkevista kauppalaivoista pääsee turvallisesti perille. Onnistumista ei huomata eikä siitä juurikaan kiitellä, mutta kaapatut laivat ja draamat saavat julkisuutta. 

Adeninlahden merirosvoja. Kuva: EU NAVFORAdeninlahden merirosvoja. Kuva: EU NAVFOR

Saattueissa kulkevat laivat ovat hyvinkin turvassa, mutta yksin purjehtiminen ja poikkeaminen satamiin johtaville reiteille on vaarallista. Ainakin brittien turvallisuuspalvelu näyttää pitävän Atalantaa rahoittamisen arvoisena operaationa. Ilman sitä tilanne olisi paljon huonompi myös ihmisuhrien kannalta. 

Kaupan määrä ja arvo on näillä vesillä niin valtava, että muutaman kymmenenkin laivan onnistunut kaappaus riittää pitämään rosvobisneksen voittoisana ja hyvät osinko-odotukset harvojen eduksi tuovat markkinoille uusia yrittäjiä. Epätoivoista työvoimaa riittää köyhän nuorison keskuudessa. 

Meille kerrottiin, että myös somalidiaspora ja Puntmaa rahoittavat bisnestä ja korjaavat osinkoja. Kaappausbisnes on verrattavissa huume-, ase- ja ihmiskauppaan, joita ei myöskään ole saatu kitkettyä. On tärkeää että kansainvälinen yhteisö kykenee yhteistoimin ehkäisemään ja estämään merirosvousta ja sen leviämistä. Sinänsähän merirosvous on vain maalla olevan köyhyyden ja väkivallan seurausilmiö. On tärkeää puuttua myös merirosvouden syihin. 

Somalimaalla on vain muutama pieni tykkivene, joilla he yrittävät turvata 850 km pitkän rantaviivansa –  ja kertovat kuta kuinkin onnistuneensa. 

Berberan satama on koko alueen kannalta tärkeä huoltoreitti ja kauppapaikka. Se näytti vaatimattomammalta ja hiljaisemmalta kuin kauppalehtien mainokset kertovat, mutta merkitys on kiistämätön ja vahvistuva. 

Konttien merkintöjen mukaan kauppatavaraa kulkee Sudaniin ja Etiopiaan asti. 

Vierailumme aikana satamassa oli kauppalaivoja Intiasta asti. Somalimaan kansainvälinen kauppa hoituu suhteellisen pienillä, vanhanaikaisilla puulaivoilla. Voisi kuvitella, että hitaat ja vanhat laivat ovat helppo kohde rosvoukselle, mutta niistä saa vähemmän voittoa. 

Kirjoittaja on Suomen Etiopian-suurlähettiläs.


LEO OLASVIRTA, 2.3.2011

Kommentit (3)

Jeff Erlich: Ruostuneet rakenteet

Pian Keski-Aasiaan muuttoni jälkeen vuonna  1998 olin kävelyllä ystäväni kanssa. Ohitimme asuinalueemme keskellä ruosteisen rakennelman, joka näytti laivan mastolta märssykoreineen . 

”Mikä tuo on?” ihmettelin. ”Ei meillä ole aikaa miettiä tuollaisia asioita”, ystäväni näpäytti. 

Kun joulukuussa 2010 kuvasimme Equal Before the Law -dokumenttia oikeussektorin ongelmista, ajoin kuvausryhmän kanssa Yak-40 lentokoneen hylyn ohi. Se makasi koulun pihalla monta kilometriä lähimmältä lentokentältä. Tapahtuma toi mieleeni 12 vuoden takaisen kävelyn. 

Neuvostovallan aikana monet ihmiset suhtautuivat valtiovallan toimintaan tai toimimattomuuteen kuin säähän: varaudut siihen, valitat siitä ja voit jopa ymmärtää sitä, mutta vain hullu yrittäisi muuttaa sitä. 

Sama näkökulma on vallalla edelleen. Ruostunut vartiotorni on romahtamaisillaan, korttelikoulun piha näyttää romuttamolta, mutta voin yhtä hyvin esittää sadetanssin kuin pyytää hallitusta tekemään asialle jotain. 

Shamsikul Kholova ei saanut apua oikeudelta jouduttuaan perheväkivallan kohteeksi. Kuva: Equal Before the LawŠamsikul Kholova ei saanut apua oikeudelta jouduttuaan perheväkivallan kohteeksi. Kuva: Equal Before the Law

Valtiovallan toiminta ulottuu kaupunkikuvan pilaamista syvemmälle. Ihmisoikeuspuolustajien vangitseminen, kidutus ja muut raskaat loukkaukset saavat ja ansaitsevat kansainvälistä huomiota. 

Niiden ohella on kuitenkin ihmisoikeusloukkauksia, jotka estävät ihmisiä ansaitsemasta säällistä toimeentuloa, löytämästä asuntoa tai antamasta lapsilleen kunnon alkua elämään. Ne ovat niin tavallisia, ettei niitä aina huomata. Ne kuitenkin tekevät monien ihmisten elämästä hankalaa, joskus sietämätöntä. Ja kuten näkyvämpien tapaustenkin osalta, niiden ratkaiseminen vaatii oikeuden tiellä olevien esteiden ylittämistä. 

Equal Before the Law auttaa ymmärtämään ongelmia, joihin oikeutta hakevat ihmiset törmäävät. Teimme samaan aikaan perusteellista tutkimustyötä, jonka tulokset ovat pian käytettävissä. 

Dokumentti nostaa esiin muutaman tapauksen: miksi tadžikkinaiset  eivät saa lapsilisää, miten Kazakstanin orvot menettävät perintönsä, miksi Kirgisian sisäiset muuttajat eivät voi lähettää lapsiaan kouluun. Jokainen Keski-Aasiassa asuva törmää filmissä monien tuttujensa tarinaan – tai omaansa. 

Kunhan Suomen tukema oikeusohjelma on ollut käynnissä muutaman vuoden ajan, toivon voivani tehdä toisen filmin. Se kertoo miten Equal Before the Law’n ihmiset ovat onnistuneet ratkaisemaan ongelmansa. 

Equal Before The Law: Access to Justice in Central Asia (English-Russian Version)

Kirjoittaja on työskennellyt pitkään Keski-Aasiassa kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin ja demokraattisen hallinnon kehittäjänä. Hän tuli Kazakstaniin 1998 Yhdysvaltojen Peace Corps -vapaaehtoisena ja oli ensimmäinen ulkomaalainen, joka asui Baikonurin suljetussa kaupungissa.   

(Blogitekstin toimitti englannista suomeksi Marja-Leena Kultanen.)


JEFF ERLICH , 1.3.2011

Kommentit (1)

Arkisto