Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Ajankohtaista: Global.finland.blogi

Ulkoministeriön kehitysviestintä, puh. 0295 351182. Verkkojulkaisun päivitys päättyi 30.6.2014.
tilaa_uutiskirje delicious flickr facebook
reuna

Global.finland.blogi

Banneri: global.finland.blogi

Blogimme kokoaa epävirallisia ajatuksia, näkökulmia ja tunnelmia globaalien kehityskysymysten ja kehitysmaiden arjen ympäriltä. Blogin kirjoittajat työskentelevät ja liikkuvat eri puolilla maailmaa. Artikkelit edustavat yksinomaan niiden kirjoittajien kantaa.

RSSTilaa Global.finland.blogi RSS-syötteenä

Eduardo Berezan: Latinamerikas kvinnor på frammarsch

Här om dagen läste jag en rapport från FAO, FN:s jordbruksorgan som var intressant på många olika sätt. I rapporten står det bland annat att kvinnorna på landsbygden producerar ensamma mellan 50 och 80 procent av världens mat.

Bilden av kvinnorna på landsbygden håller alltså på att förändras.

I Latinamerika har kvinnorna skaffat sig ett ökat inflytande inom jordbruket. Kvinnor arbetar också för att skapa ett hållbart jordbruk och miljön blir allt viktigare.

I Perus huvudstad, Lima träffades i slutet av förra året företrädare för organisationer från olika latinamerikanska länder.

 Huerta i Rosario, Argentina. Foto: Flickr, Facundo A. Fernández, ccby2.0Huerta i Rosario, Argentina. Foto: Flickr, Facundo A. Fernández, ccby2.0

 Kvinnokooperativet odlar örter i Uruguay

De diskuterade behov och problem som kvinnor på landsbygden står inför i regionen. På mötet togs upp de goda exempel som t ex Calmañana-kooperativet från Canelones, Uruguay.

Kooperativet startades för 25 år sedan och består av 17 kvinnor. De odlar aromatiska och medicinska örter som de säljer till lokala butiker. En del av produktionen exporteras till Europa.

Medlemmarna i kooperativet sitter också med i den nationella styrelsen för certifiering av ekologiska produkter. De har skaffat sig ett inflytande och de förvaltar den väl.

Gröna öar i staden

I staden Rosario i Argentina är det mest kvinnor som jobbar inom stadsjordbruket, små gröna öar som vuxit i staden de senaste åren. De kallas för huerteras och programmet som har stöd av kommunen engagerar på ett eller annat sätt mer än tretusen människor.

Försäljningen av det som produceras äger rum på speciella marknader som finns runt om i staden och som kommunen ansvarar för.

Projektet är banbrytande och försöker med ekologin i centrum fläta ihop det urbana med det lantliga. Kvinnorna i projektet har blivit synliga, de är pådrivande och skaffar sig en plattform för framtiden.  

Stora och starka steg

Omsorg om miljön, tillgång till mark och vatten, aktivisterna på mötet i den peruanska huvudstaden diskuterar ivriga och är målmedvetna. Det pratas om diskriminering som begränsar kvinnornas ekonomiska möjligheter och deras personliga utveckling.

Man diskuterar också kvinnornas sociala ställning som måste stärkas så att de får möjlighet att delta på lika villkor i bondeorganisationerna.  

Utan tvekan återstår mycket att göra men det är inte som förr. Kvinnorna står inför nya utmaningar och de kommer fram med stora och starka steg.

Skribenten är frilansjournalist insatt i utvecklingsfrågor.

Artiklar försedda med författarens namn som publiceras på global.finlands sidor representerar enbart skribentens åsikter.


EDUARDO BEREZAN, 28.2.2011

Kommentit (0)

Tiina Pasanen: Bryan Adams -mania valtasi vihdoin Kathmandun

Helmikuussa 2011 Kathmandun laaksossa kohistiin. Tätä kohinaa ei aiheuttanut pelkästään uuden pääministerin valinta tai maolaississien sopeuttaminen vaan myös kanadalaisrokkari Bryan Adamsin saapuminen Nepaliin.

Suurimmat hittinsä 1980-luvulla tehneen laulajan tulo ei ollut mikään vähäpätöinen tapahtuma: kyseessä oli maan ensimmäinen suuri kansainvälinen konsertti kautta aikojen.

Bryan Adamsin Nepalin-keikkajulisteNepalilaisille ja erityisesti suurten kaupunkien koulutetulle nuorelle väestölle Bryan Adamsin tulo ei tarkoittanut vain maan historian ensimmäistä megakonserttia, vaan se symboloi uuden aikakauden alkua.

Konsertti oli näytön paikka, todiste siitä että täällä osataan, ollaan valmiita muutokseen ja avautumaan osaksi kansainvälistä musiikkiyhteisöä.  Media ei säästellyt palstatilassaan. Laulajan urasta kertovista lukuisissa artikkeleissa vilahtelivat sanat legenda ja rock-ikoni.

Konsertin jälkeen hehkutettiin musiikin lisäksi järjestelyjen toimivuutta ja 18 000 kuuntelijan moitteetonta käyttäytymistä.

Nepalissa asuvien länsimaalaisten on helppo olla hieman huvittuneita ja kyynisiäkin Bryan Adams-hysteriasta. Meille Adamsin tulo kertoo ehkä enemmän laulajan uran alennustilasta kuin Nepalin avautumisesta maailmalle.

Mutta kuinka kauan siitä on aikaa, kun suuret maailman tähdet kiersivät Suomen kaukaa? Kuinka moni muistaa, että vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussakin piti matkustaa Ruotsiin tai kauemmaksi, kun halusi kuulla suosikkinsa?

Vaikka en voinut olla nauramatta lukiessani englanninkielisestä sanomalehdestä Heavenin sanoja, oli myös vaikeaa olla menemättä mukaan nepalilaisten vilpittömään intoon.

Nepalilaiselle uudelle sukupolvelle tämä oli luultavasti juuri sitä mitä tarvitaan maan ollessa sekä poliittisesti että taloudellisesti siirtymävaiheessa. Ehkä uuden pääministerin valinta vaati 17 äänestyskertaa, perustuslain valmistumisen aikataulu näyttää uhkaavasti umpeutuvan ja suuri osa väestöstä elää yhä köyhyysrajan alapuolella, mutta Bryan Adamsin saapuminen pieneen vuoristovaltioon Himalajan kupeessa oli konkreettinen todiste asioiden muuttumisesta, uudesta aikakaudesta. Siitä kohistiin, se tapahtui ja se onnistui.

Joskus musiikki voi tuoda mukanaan lupauksen muutoksesta vahvemmin kuin kaikki paperilla näkyvät poliittiset uudistukset yhteensä.

Kirjoittaja asuu parhaillaan Nepalissa ja työskentelee vapaaehtoisena Suomen ja Nepalin partion yhteisessä kehityshankkeessa.


TIINA PASANEN, 28.2.2011

Kommentit (0)

Hanna Koivisto: Mainostajan markkinat Länsi-Afrikassa

Ghanalaisen kännykkäliittymän puheaika on loppu. Onneksi sitä näytetään myyvän heti viereisessä talossa – ainakin seinässä on teleoperaattorin valtava mainos. Myymälää ei kuitenkaan löydy, ja täysin MTN:n keltaiseksi maalattu rakennus osoittautuu tavalliseksi asuintaloksi.

Kylällä kulkiessaan huomaa nopeasti, että raitin lähes jokainen talo on maalattu umpeen jonkun maassa toimivan operaattorin värein ja koristeltu sen logolla. Puheajan myyjäkin lopulta löytyy. Hänen kojunsa on maalattu Vodafonen kirkkaan punaiseksi, mutta siitä voi ostaa kaikkien muidenkin operaattoreiden krediittiä.

Eteläafrikkalainen MTN mainostaa näkyvästi monissa maissa. Kuva: Hanna KoivistoEteläafrikkalainen MTN mainostaa näkyvästi monissa maissa. Kuva: Hanna Koivisto

Tällainen tapa mainostaa ei ole yksin ghanalainen ilmiö. Monissa muissakin Länsi- ja Keski-Afrikan maissa on paljon täysin mainostajan väreihin maalattuja rakennuksia. Jostain syystä ne tuntuvat aina olevan joko teleoperaattoreiden tai eri olutmerkkien mainoksia.

Mainostilasta ei aina edes saa rahallista korvausta.

Beniniläis-ghanalainen tuttavamme kertoo, että mainostajat kyllä joskus maksavat, mutta usein maalarit kuitenkin vain tulevat ja tarjoutuvat maalaamaan asuintalon, baarin tai kaupan seinät ilmaiseksi, ja omistajat ovat siihen tyytyväisiä.

Onko sitten reilua, että suuret yritykset hyötyvät siitä, ettei kaikilla ole varaa maalata edes omia seiniään? Me emme ainakaan haluaisi, että talomme maalattaisiin DNA:n pinkiksi, vaikka siitä maksettaisiinkin. Tai haluaisitko itse asua talossa, jonka seinässä olisi esimerkiksi valtava Karjala-olutmainos ja ihmisille pitäisi koko ajan vakuutella, ettei kyseessä ole baari?


HANNA KOIVISTO, 25.2.2011

Kommentit (0)

Päivi Arvonen: Sinkkunainen on kaikkien ongelma Egyptissä

Vielä on turhan aikaista arvioida, miten Egyptin vallankumous tulee muuttamaan naisten sosiaalista asemaa. Tahrir-aukion mielenosoituksiin osallistui paljon naisia, ja merkittävä henkilö tammikuun 25. päivänä kansaa kadulle kutsuneista aktivisteista oli nainen, Asmaa Mahfouz.

Naisiin kohdistuvat rooliodotukset ovat Egyptissä hyvin perinteisiä: nainen voi jopa luoda uraa, mutta hänen tulee olla myös vaimo ja äiti. Etenkin vähemmän koulutetun kansanosan keskuudessa ei tule kuuloonkaan, että nainen päättäisi elää naimattomana tai avioliitossa ilman lapsia. Lapsettomuus koetaan kirouksena.

Vallankumouksen jälkeen monet egyptiläisnaiset ovat vakuuttuneita, että Egyptissä kaikki tulee muuttumaan – myös naisten asema yhteiskunnassa. Kuva: Päivi ArvonenVallankumouksen jälkeen monet egyptiläisnaiset ovat vakuuttuneita, että Egyptissä kaikki tulee muuttumaan – myös naisten asema yhteiskunnassa. Kuva: Päivi Arvonen

Naiselle on parempi olla eronnut kuin naimaton. Avioeroon liittyy Egyptissä edelleen häpeäleima, mutta avioerojen yleistyessä eronneiden naisten sosiaalinen asema on paranemassa. Jopa 40 prosenttia egyptiläisten avioliitoista päättyy eroon.

Egyptiläisen CAPMAS-tutkimuslaitoksen mukaan avioero-oikeudenkäynnit maksavat valtiolle vuosittain lähes kahdeksan miljardia Egyptin puntaa eli noin 14 miljoonaa euroa. Egyptiläisten avioerot ja huoltajuuskiistat ovat yleensä riitaisia.

Perinteisesti egyptiläisnainen on aina osa isompaa perheyhteisöä; sinkkutalouksia ei juuri tunneta. Nainen on täysi-ikäisenä juridisesti itsenäinen, mutta käytännössä hän on aviopuolisonsa tai perheensä sosiaalisen kontrollin alla.

Ompelijat järjestelevät avioliittoja

Erityisesti yli 30-vuotias naimaton nainen alkaa olla ongelmatapaus koko yhteisölleen. Ongelmatapauksia riittää, sillä Egyptissä on 156 000 yksinäistä 30–35-vuotiasta naista. Yksin eläviä 35–40-vuotiaita naisia on 78 000.

Sopivan puolisoehdokkaan metsästys on monille egyptiläisille myös lähes kansanhuvi. Sukulaiset järjestävät nuorille suoria tai epäsuoria sokkotreffejä. Tiettyjen ammattien harjoittajat kuten ompelijat tai muut asiakaspalvelijat, joilla on paljon kontakteja ja luottamuksellinen suhde asiakkaisiinsa, tunnetaan innokkaina naimakauppojen kätilöinä.

Egyptissä on edelleen paljon myös järjestettyjä avioliittoja vaikka nykyään onkin yleistä, että vanhemmat kuuntelevat lastensa mielipidettä sulhas- ja morsiankandidaateista.

Egyptissä on tammi-helmikuun aikana koettu vallankumouksen lisäksi jo monia muitakin lähes ihmeeltä vaikuttavia muutoksia. Ollaankohan jo lähellä aikaa, jolloin egyptiläinen nuori nainen voisi omasta halustaan elää sinkkuna yli 30-vuotiaanakin ilman suvun painostusta ja sosiaalista häpeäleimaa?

Vai löytyykö Egyptistä edes naisia, jotka eivät halua mennä naimisiin ja perustaa perhettä?

Kirjoittaja on Kairossa asuva vapaa toimittaja.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


PÄIVI ARVONEN, 22.2.2011

Kommentit (0)

Sami Kontola: Brasilian kolme maailmaa

Soitan rumpuja yksityisbileissä saksalaisen saksofonistin ja New Yorkin klubeissa vaikuttavan ranskalaisen DJ:n kanssa. Aurinko laskee kuuluisan Ipaneman hiekkarannan ylle. Loistohotellin kattoterassilta näkee sekä mystisille aution näköisille saarille että kaupungin keskustaan. 

Hiekkaranta Ipaneman kaupunginosassa Rio de Janeirossa. Kuva: Sami KontolaIpanema on Rio de Janeiron suosituimpia ja kalleimpia kaupunginosia. Kuva: Sami Kontola

Muistelen keskustan virastojen ja liikehuoneistojen edustalla nukkuvia hahmoja. Saan kuulla ystävältäni, että monet heistä ovat työntekijöitä, siivoojia, portieereja tai muita, jotka ovat valinneet ulkomajoituksen voidakseen taas aamulla aikaisin palata töihin. 

He asuvat kaukana kaupungin keskustasta, pitkämatkalaisten bussimaksut ovat suhteellisesti kalliita ja matkat ruuhkissa mennen tullen voivat kestää useita tunteja. Heillä on joka tapauksessa asiat paremmin kuin kadulla asuvilla nälkiintyneillä kerjäläisillä. 

Suurin osa brasilialaisista on niin sanotusti normaaleja perheellisiä tai perheettömiä laskunsa suurin piirtein maksavia työssäkäyviä keskiluokkaisia kansalaisia. He katsovat television saippuasarjoja, kuuntelevat mitä radiosta tulee ja päivittelevät maailman menoa. 

Kehityspoliittisesti Brasilia on haastava tapaus. Se on kolmen maailman maa. Sillä on sekä luonnonresursseja että luovaa potentiaalia vaikka muille jakaa. Vauraus ja tieto on tosin vielä viime vuosituhannen loppuun saakka haluttu pitää harvojen ja valittujen hallussa. 

Nyt tilanne on muuttumassa. Tiedon kanavat ovat muuttuneet, mahdollisuudet saada tietoa ja verkottua ovat internetin avulla kaikkien ulottuvilla. Slummialueita varustetaan langattomilla, maksuttomilla nettiyhteyksillä. Kolmas maailma harppaa suoraan ensimmäiseen. 

Luonnollisesti joku vielä vetää välistä ja tienaa epärehellisin keinoin, mutta kansan sivistystä ei enää voida estää. Onneksi.

Kirjoittaja on Brasiliassa asuva vapaa journalisti-muusikko, koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


SAMI KONTOLA, 17.2.2011

Kommentit (0)

Johanna Latvala: Raippoja Sudanin vajaa-aivoisille naisille

Nyt kun Sudan on jakautumassa kahtia, tulee mieleen, miten jako vaikuttaa naisten elämään. Muslimivoittoinen Pohjois-Sudan ja kristittyjen ja animistien (perinteisten afrikkalaisten luonnonuskontojen kannattajien) kansoittama eteläpuoli ovat nimittäin suhtautuneet varsin eri tavalla naisiin ja heidän asemaansa yhteiskunnassa.  

40 raipaniskua -kirjan kansiEräs konkreettinen ero on naisten pukeutumisessa. Taannoinen uutinen kertoi Tšetšenian hengellisen johtajan lausuneen, että miehet ajattelevat väärin pukeutuvilla naisilla olevan vain puolikkaat aivot.

Uutinen toi mieleeni äskettäin lukemani kirjan 40 raipaniskua. Tositarina nyky-Sudanista. Pohjoisessa Sudanissa asuvilla naisilla nimittäin tuntuu monien mielestä olevan puolikkaat aivot, kun he uhmaavat paikallista pukeutumiskoodia ja pukeutuvat housuihin.

Toimittaja Lubna Ahmad al-Hussein, joka kertoo kirjassa oman tragikoomisen housutarinansa, ei kylläkään vaikuta puoliaivoiselta. Kaikkea muuta.

Hänet pidätettiin 14 muun naisen kanssa vuonna 2008 khartumilaisessa ravintolassa, koska kaikki olivat pukeutuneet housuihin. Ja nyt ei puhuta tiukoista, paljastavista pillifarkuista, vaan muslimiasun yhteydessä käytettävistä löysistä housuista. Suurin osa näistä naisista tuomittiin raipparangaistukseen: 40 raipaniskua sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta.

Tervetuloa ruoskijaisiini!

Al-Husseinin mukaan vuonna 2008 Sudanissa pidätettiin ja tuomittiin 48 000 naista housujen käyttämisestä. Jos jokainen sai 40 raipaniskua, niitä kertyi yli 1,9 miljoonaa. Siis yhdessä vuodessa!

Suurin osa iskuista lienee otettu vastaan nöyränä häveten, kohtaloon tyytyen. Al-Hussein ei kuitenkaan suostunut vaikenemaan tapauksestaan, vaan jakoi valtaapitäville ja median edustajille satoja kauniita kutsukortteja oikeudenkäyntiinsä ja ruoskintatilaisuuteensa.

Tapaus herätti valtaisaa huomiota myös ulkomailla. Sudanin presidentin Omar al-Bashirin ja Egyptin presidentin Hosni Mubarakin tapaamisessakin aihe oli noussut esiin. Mubarak oli todennut, ettei Sudan varmaankaan kaipaa tämäntyyppistä mainetta ja lisännyt, että Egyptissä on aivan tavallista, että naiset kulkevat housuissa.

Tapauksen saaman julkisuuden myötä al-Hussein välttyi raipoilta, ja hänelle määrättiin sakkoja. Hän kuitenkin kieltäytyi maksamasta niitä, koska ei mielestään ollut tehnyt mitään rangaistavaa, ja joutui vankilaan, josta hänet kuitenkin pian vapautettiin.

Mistä Lubna Ahmad al-Husseinin vahvuus nousi? Osin kotoa, osin koulutuksesta. Hän toteaa itse, että hänellä oli perhe ja suku taustatukena, toisin kuin monella muulla naisella, jotka hylätään julkisen häpeän vuoksi. Toimittajan työssään hän oli lisäksi tottunut puuttumaan yhteiskunnallisin epäkohtiin ja hänellä oli asemansa puolesta myös kontakteja.

Absurdiuden valtakunnassa kaikki hyvin?

Paitsi al-Husseinin omaa housutarinaa, kirja valottaa yksityiskohtaisesti farssimaisia asenteita ja käytäntöjä, jotka liittyvät naisten pukeutumiseen – ja naisten elämään ylipäätään – pohjoisen Sudanin alueella. Se kuvaa monipuolisesti sudanilaista yhteiskuntaa, sen kulttuurista ja uskonnollista moninaisuutta ja sen muutoksia vuosikymmenten saatossa.

Kirjan luettuaan alkaa kyllä miettiä, kenellä ne puolikkaat aivot mahtavatkaan olla. Naisilla vai niillä poliiseilla, jotka jahtaavat näitä naisia, ja tuomareilla, jotka tuomitsevat heidät rangaistukseen?

Välillä kirjaa lukiessa ei voi olla nauramatta ääneen: Paitsi, että tilanteet ovat totisesti absurdeja, al-Husseinin napakka ja sarkastinen tyyli kertoa niistä antaa välillä mielikuvan siitä, että teksti kuvaisi jotakin kuviteltua valtakuntaa, jota pyörittävät vähä-älyiset ihmiset.

Al-Husseinin sanoin: “Absurdiuden valtakunnassa järjen rajat on ylitetty.” Valitettavasti tarina ei ole kuviteltu. Se on tositarina Sudanista vuonna 2008.

  • Lubna Ahmad al-Hussein: 40 raipaniskua. Tositarina nyky-Sudanista. Minerva, 2010.

Kirjoittaja on kehityskysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja ja tutkija.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


JOHANNA LATVALA, 14.2.2011

Kommentit (2)

Päivi Arvonen: Egyptissä ennennäkemätöntä yhteishenkeä

Egyptin kansannousu on yhdistänyt egyptiläiset tavalla, josta innokkaimmatkaan optimistit eivät olisi osanneet edes haaveilla. Kansan yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä on koettu erityisesti Kairossa Tahrir-aukiolla.

Egyptin vahvasti eriytyneestä luokkayhteiskunnasta ei ole ollut merkkiäkään Kairossa yli kaksi viikkoa jatkuneissa mielenosoituksissa. Yhteinen tavoite oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta on yhdistänyt rikkaat ja köyhät, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, kristityt ja muslimit.

Vapaaehtoisvoimin toimiva väliaikainen terveysasema Kairon Tahrir-aukiolla. Kuva: Päivi ArvonenKairon Tahrir-aukiolle on perustettu vapaaehtoisvoimin toimiva väliaikainen terveysasema. Kuva: Päivi Arvonen

Aukiolla on ollut paljon myös vammaisia, jotka normaalisti elävät yhteiskunnan marginaalissa lähes näkymättömissä.

Voimakasta yhteishenkeä on koettu myös kansalaisten organisoimissa kodinturvajoukoissa, joita muodostettiin nopeasti poliisin kadottua täydellisesti kaupunkien katukuvasta ja organisoidulta vaikuttaneen ryöstelyn alettua perjantaina 28. tammikuuta. Ryöstelyn pahin aalto kesti muutaman vuorokauden, mutta kodinturvajoukot sekä niiden ylläpitämät tarkistuspisteet ja tiesulut toimivat edelleen öisin ulkonaliikkumiskiellon aikana.

Kaikkialla Egyptissä yleinen naisten seksuaalinen sanallinen häirintä on Tahrir-aukiolla loistanut poissaolollaan.

Aukio on tuhansista sinne leiriytyneistä mielenosoittajista ja ajoittain aukiolle pakkautuneista jopa kahdesta miljoonasta mielenosoittajasta huolimatta säilynyt hämmästyttävän siistinä. Jätehuolto aukiolla toimii huomattavasti paremmin kuin muualla Kairossa.

Naiset osoittavat mieltään Kairon Tahrir-aukiolla. Kuva: Päivi ArvonenNaiset ovat osallistuneet mielenosoitukseen monin tavoin, myös vapaaehtoisina huolehtimassa ruokahuollosta ja turvatarkastuksista. Kuva: Päivi Arvonen

Roskien kerääminen on yksi halveksituimmista töistä, mutta Tahrir-aukiolla olen nähnyt jopa varakkaan yläluokan naisten raahaavan painavia roskasäiliöitä tyhjennettäväksi. Lukuisat ihmiset ovat kantaneet aukiolla majoittuville peittoja ja ruokaa. Aukiolle on myös pystytetty vapaaehtoisvoimin toimiva terveysasema, josta jaetaan lääkkeitä ilmaiseksi.

Tällä viikolla aukiolle saapui paljon myös ensikertalaisia, jotka halusivat tulla osoittamaan tukeaan mielenosoittajille. Ensikertalaisten joukossa oli esimerkiksi keskiviikkona huomattavan paljon ylemmän yhteiskuntaluokan edustajia, joista harva varmaan aikaisemmin olisi ikinä uskonut osallistuvansa mielenosoitukseen.

Tahrir-aukiolla monet mielenosoittajat sanovat uskovansa, että aukiolla vallitseva ilmapiiri ilmentää uuden Egyptin henkeä, joka hyvin pian on todellisuutta myös aukion ulkopuolella.

Kirjoittaja on Kairossa asuva vapaa toimittaja.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


PÄIVI ARVONEN, 11.2.2011

Kommentit (4)

Sivu 1/2

  1. 1
  2. 2

Arkisto