Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Ajankohtaista: Global.finland.blogi

Ulkoministeriön kehitysviestintä, puh. 0295 351182. Verkkojulkaisun päivitys päättyi 30.6.2014.
tilaa_uutiskirje delicious flickr facebook
reuna

Global.finland.blogi

Banneri: global.finland.blogi

Blogimme kokoaa epävirallisia ajatuksia, näkökulmia ja tunnelmia globaalien kehityskysymysten ja kehitysmaiden arjen ympäriltä. Blogin kirjoittajat työskentelevät ja liikkuvat eri puolilla maailmaa. Artikkelit edustavat yksinomaan niiden kirjoittajien kantaa.

RSSTilaa Global.finland.blogi RSS-syötteenä

Päivi Arvonen: Köyhyys ylläpitää Jemenin lapsimorsianongelmaa

Jemenissä syyskuussa synnytykseen kuollut 12-vuotias lapsiäiti on herättänyt vilkasta keskustelua myös Suomessa erityisesti Internetin keskustelupalstoilla.

Verenvuotoon sairaalassa menehtynyt Fawziya Abdullah Youssef oli 11-vuotias, kun hänen isänsä järjesti hänet vaimoksi 24-vuotiaalle maanviljelijälle. Jemenin lapsimorsianten kohtalo on monissa keskusteluissa yhdistetty pedofiliaan ja siitä on syytetty myös islamia uskontona. Ongelmaa tulisi tarkastella suhteessa Jemenin alhaiseen kehitystasoon sekä köyhyysongelmaan.

Jemeniläisiä lapsia, kuva: Päivi ArvonenJemeniläistä naisista vain joka kolmas on lukutaitoinen. Kuva: Päivi Arvonen
Islam ei kannusta pedofiliaan, vaikka islamin perustaja profeetta Muhammedin yhdeksänvuotias lapsivaimo on muslimeille hankalasti ymmärrettävä ja kysymyksiä herättävä fakta. Avioituessaan ystävänsä nuoren tyttären kanssa profeetta Muhammed toimi aikansa yleisen käytännön ja tavan mukaan.

Jemen on köyhin arabimaa, jossa etenkin maaseudulla väestön koulutustaso on alhainen ja elämänmeno maaseudulla sujuu usein eristetyissä ja alkeellisissa oloissa, jotka eivät ole juuri muuttunet satoihin vuosiin.

Jemeniläistä naisista vain noin 30 prosenttia on lukutaitoisia. Ilman puhdasta vettä sekä vailla työtä elää noin kolmasosa jemeniläisistä ja 45 prosenttia kansasta elää köyhyysrajan alapuolella eli alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä. Äärimmäisessä köyhyydessä ihmiset päätyvät uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatta toimeentulon ansaitsemiseksi äärimmäisiin keinoihin kuten omien lapsiensa myymiseen.

Lapsimorsiamet ovat räikeä epäkohta ja ihmisoikeusrikos. Jemenissä on vireillä lakiehdotus, joka asettaisi avioliiton alaikärajaksi 17 vuotta. Jemenin lapsimorsianten toivo ei kuitenkaan ole uudessa laissa. Köyhissä ja korruptoituneissa maissa on yleistä, että lain noudattamista ei valvota tai sen rikkomuksesta ei seuraa sanktioita tai seuraamuksista on mahdollista ostaa itsensä vapaaksi.

Avain Jemenin lastenoikeuksien ja ihmisoikeuksien parempaan toteutumiseen on koulutuksen tukemisessa ja köyhyyden vähentämispyrkimyksissä.

Teksti ja kuva: Päivi Arvonen

 


PÄIVI ARVONEN, 28.9.2009

Kommentit (0)

Olli Ruohomäki: Paikallisdemokratiaa tukipakettien kylkiäisenä Afganistanin kyliin

Afganistaniin on syntynyt 12 000 kylien kehitysneuvostoa ja yli 19 000 hankesuunnitelmaa on hyväksytty. Kyse ei ole vain kaivoista, teistä, kouluista, vaan ruohonjuuritason demokratiasta. 

Neuvonantaja Olli Ruohomäki keskustelee Istalifin kyläneuvoston jäsenten kanssa solidaarisuusrahaston tuloksista kylässä. Neuvonantaja Olli Ruohomäki keskustelee Istalifin kyläneuvoston jäsenten kanssa solidaarisuusrahaston tuloksista kylässä.

Afganistanilla on valtavasti haasteita. Niistä keskeisiä on kehityksen aikaansaaminen maaseudulla. Suomenkin tukema ja Maailmanpankin hallinnoima kansallinen solidaarisuusohjelma (National Solidarity Programme NSP)  tukee taloudellisen toiminnan elpymistä ja sen kautta vahvistaa valtiovallan arvo- ja määräysvaltaa tavallisten afganistanilaisten silmissä. 

Afganistanin hallitus myöntää maan jokaiselle kylälle 20 000 - 60 000 Yhdysvaltain dollarin suuruisia tukipaketteja. Ehtona on että kylät valitsevat kyläneuvoston suljetulla lippuäänestyksellä, suunnittelevat jälleenrakennusta ja hankkeita osallistavalla tavalla ja pitävät kirjanpitonsa esillä julkisesti. 

Hallitus määrittelee raamit ja vastaa rahoista, mutta antaa kehitysohjelman käytännön toteutuksen - työntekijät, tukitoimet, vaalien järjestämisen - kansalaisjärjestöjen tehtäväksi ja palkkaa kansainvälisen yrityksen hallinnoimaan ja valvomaan ohjelmaa. 

NSP:n myötä on tähän mennessä nähty jo 12 000 kylän kehitysneuvoston synty ja yli 19 000 hankesuunnitelmaa on hyväksytty. 

Kyse ei kuitenkaan ole vain kaivoista, teistä, klinikoista, kouluista ja maataloudesta. Solidaarisuusohjelma on vahvistanut ruohonjuuritason demokratian kehitystä samaan aikaan kun keskustasolla on ollut käynnissä perustuslain kirjoittaminen. Se on pyrkinyt rikkomaan julkisen vallan ja tavallisten ihmisten väliseen suhteeseen syntyneen pahan kierteen, jossa ryhmäkuntaisuutta on käytetty autoritarisuuden juurruttamiseen.   

NSP on myös hyvä esimerkki siitä miten rauhanosinkoa yritetään levittää kansan keskuuteen, jotta ihmiset näkevät, että hallitus pyrkii kansainvälisen yhteisön tuella samaan aikaan konkreettisia parannuksia tavallisten ihmisten arjessa. 

NSP:tä pidetään yhtenä Afganistanin onnistuneimmista kehitysohjelmista. 

Kirjoittaja työskentelee konflikti- ja yhteiskuntakehityksen neuvonantajana ulkoministeriössä.


OLLI RUOHOMÄKI, 24.9.2009

Kommentit (0)

Johanna Latvala: Ruandan kansanmurha toi naiset valtaan

Ruanda on ollut Suomessa ajankohtainen Porvoossa asuvan ruandalaissyntyisen miehen oikeudenkäynnin vuoksi. Maa on suomalaisten - ja muunkin maailman - mielissä leimautunut lähinnä kansamurhan näyttämöksi, jossa vuonna 1994 sai surmansa lähemmäs miljoona ihmistä. Sen sijaan harvempi taitaa tietää, että Ruanda on maailman ainoa maa, jossa enemmistö kansanedustajista on naisia.  

Naiset keskustelevat oikeuksistaan perustuslakia koskevassa työpajassa. Kuva: The Advocay Project, julkaistu Creative Commons –lisenssillä.Naiset keskustelevat oikeuksistaan perustuslakia koskevassa työpajassa. Kuva: The Advocay Project, julkaistu Creative Commons –lisenssillä.

Onko Ruanda siis tasa-arvon mallimaa, vai mistä naisten suuri osuus johtuu? Selitystä asiaan voi osin hakea juuri kansanmurhasta, jonka seurauksena suuri osa miehistä kuoli, vangittiin tai pakeni ulkomaille. Unifemin Kigalin toimistossa työskentelevä John Mutanda vertaa Dagens Nyheter -lehden haastattelussa tilannetta toisen maailmansodan jälkeiseen Eurooppaan. ”Naiset joutuivat ottamaan miesten tyhjiksi jättämät paikat, vaikkei se ollut helppoa”, kertoo hän. Erityisen vaikeaa se oli siksi, että naisten asema vielä ennen vuotta 1994 oli Ruandassa heikko. 

Naisliike nosti päätään kansanmurhan jälkeen

He tarvitsivat miehiltään luvan muun muassa maanomistukseen ja oikeudessa todistamiseen. Poikia suosittiin perintöasioissa ja koulunkäynnissä. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa naisliike alkoi voimistua maassa ja se saikin aikaan parannuksia, kunnes kansanmurha sotki taas asiat. Tässä tilanteessa naisliike nosti jälleen päätään. 

Kansanmurhan jälkeen laaditussa perustuslaissa säädettiin, että kaikissa päättävissä elimissä vähintään 30 prosenttia tulee olla naisia. Kiintiö on kuitenkin ylitetty selvästi. Maan naisedustajien määrä on kuitenkin nykyisellään jo yli 50 prosenttia, ja ministereistäkin naisia on yli kolmannes.  

Presidentti tiedostanut tasa-arvon

Sekä Mutanda että niinikään Dagens Nyheterissä haastateltu Speciose Mukandutiye, Ruandan parlamentin naiskansanedustajien puheenjohtaja, antaa osan kunniasta maan presidentille Paul Kagamelle, jota he kiittävät sukupuolisensitiivisestä politiikasta. Heidän mukaansa presidentti onkin määrätietoisesti pyrkinyt edistämään naisten asemaa ja oikeuksia. 

”Mutta kysymys on myös naisten tahdosta. Ruandassa naiset haluavat osallistua politiikkaan. Kun naiselle antaa vastuuta, hän ei toimi vain omaksi parhaakseen, vaan koko yhteiskunnan”, Mukandutiye toteaa. 

Naisten ansiota tai ei, Ruandassa on 15 vuodessa tapahtunut paljon edistystä. Köyhyys on vähentynyt, talous nousussa, lukutaito on lisääntynyt ja maa on tällä hetkellä yksi Afrikan turvallisimmista. Maassa on säädetty naisten omistusoikeutta ja perintöoikeutta vahvistavia sekä naisiin kohdistuvan väkivallan kieltäviä lakeja. 

Toisaalta, kansanmurhasta on vasta viisitoista vuotta. Se on lyhyt aika toipua äärimmäisen traumaattisista tapahtumista. Kansanmurhan aikana monet naiset raiskattiin, perheenjäseniä pakotettiin katomaan raiskauksia, monet näkivät sukulaisiaan tapettavan ja kidutettavan.

Rauhan korit tuovat yhteen tappajien ja tapettujen lesket

Ruandassa onkin lukuisia projekteja, joilla tuetaan kansanmurhan uhreja tarjoamalla heille asuntoja, lääketieteellistä ja psykologista tukea. Eräs konkreettinen tapa toipua koetuista traumoista on Unifemin tukema Rauhan korit (Peace Baskets) -projekti, jossa kansanmurhassa tapettujen uhrien lesket punovat koreja myyntiin yhdessä niiden naisten kanssa, joiden miehet osallistuivat tappamiseen. Tappajien ja tapettujen vaimot työskentelevät yhdessä tienatakseen rahaa ja rakentaakseen uudelleen yhteisöllisyyttä. Voisiko olla koskettavampaa tapaa toimia yhteisen tulevaisuuden eteen?

Kirjoittajan nimellä Global.finlandissa julkaistut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa.


JOHANNA LATVALA, 22.9.2009

Kommentit (0)

Tuomas Takala: Demokratiaa ei voi viedä Afganistaniin – entä tyttöjen koulutusta?

Tyttöjen koulutus on periaatteessa tärkeä, mutta oikeus siihen saa väistyä jos toteutus ei noudata perinteisiä normeja. Näin ajattelevat miesopiskelijat.

Master Programme in Education, Afghanistan. Kuva: Karlstads universitetKurssille ilmoittauneesta neljästä naisesta kaksi on keskeyttänyt. Kuva: Karlstads universitet

Olen viimeisen puolentoista vuoden ajanollut mukana Afganistanissa Jalalabadin yliopistossa toteutetussa Master´s Program in Educational Research and Development –ohjelmassa. Sen rahoitus tulee EU:n Asialink-ohjelmasta. Muut opettajat ovat Ruotsista, Saksasta, Nepalista ja Afganistanista.

Maisteriohjelmamme ei ole varsinaisesti kehitysyhteistyöhanke, mutta sen tavoitteena on paitsi osallistujien ammatillisen osaamisen kehittäminen, myös erityisesti tyttöjen ja naisten koulutuksen edistäminen tutkimustiedon levittämisen kautta. Ohjelmaan oli tarkoitus saada ideaalitapauksessa valituksi puolet naisopiskelijoita. Hakeneiden koko joukossa naiset kuitenkin olivat selvästi vähemmistönä, ja yhtenä valintakriteerinä ollut englannin kielen taito karsi heitä lisää. Lopulta ohjelmaan valituista 29 opiskelijasta vain neljä oli naisia. Heistäkin on kaksi keskeyttänyt opintonsa.

Ohjelman sisällössä sukupuolten tasa-arvo on ollut esillä yhtenä teemana, josta kaikki opiskelijat ovat toistaiseksi tehneet esseen. Tutkimusmenetelmäopintoihin kuuluvassa kenttätyössä he ovat keränneet tietoa mm. tyttöjen ja poikien koulutusoloista, ja seuraavaksi kukin tekee pienimuotoisen tutkielman, joiden aiheet ovat tältä alueelta. Miesopiskelijoiden ajattelussa näkyy vahvasti se, mikä heidän mielestään on ”oikea islamilainen käsitys”: tyttöjen koulutus on periaatteessa tärkeä asia, mutta käytännössä se on toteutettava oman kulttuurin perinteisiä sukupuolten erilläänpito -normeja noudattaen – jos tämä ei ole mahdollista, tyttöjen oikeus koulutukseen saa väistyä.

Tyttöjen ja naisten koulutuksen suuri symbolinen merkitys Afganistanin oloissa on tullut monissa yhteyksissä ilmi ja sen edistäminen on ollut yhteistä maan historiassa esiintyneille modernisointipyrkimysten kausille (1920-luvulla, neuvostomiehityksen aikana, ja viime vuosina). Niitä kohtaan suuntautuva vastarinta puolestaan on avoimesti tähdännyt muun muassa tyttöjen ja naisten koulutuksen rajoittamiseen.

Oma ohjelmamme pyrkii vaikuttamaan asioihin pieneltä osin ja ”rauhanomaisin” keinoin. Keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on tullut esiin näkemys, jonka mukaan ulkomaisten sotilaiden näkyvä rooli koulujen rakentamisessa ja koulujen toiminnan suojaamisessa (”siviilikriisinhallinta”) on tarkoituksensa vastaisesti johtanut koulujen leimautumiseen kielteisellä tavalla.

Lisää tietoja löytyy osoitteesta www.kau.se/map.

Kirjoittaja on vertailevan kasvatustieteen professori Tampereen yliopistosta, sähköposti M.Tuomas.Takala (t) uta.fi

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.

 


TUOMAS TAKALA, 17.9.2009

Kommentit (0)

Päivi Arvonen: Ramadan on köyhimmillekin juhlakuukausi

Syyskuun puolenvälin jälkeen päättyvä islamilaisen kalenterin yhdeksäs kuukausi Ramadan on paitsi paaston myös hyväntekeväisyyden ja anteliaisuuden aikaa. Paastokuukauden perustoivotus ”Ramadan Kariim” merkitsee ”anteliasta Ramadania”.

Ramadan on etenkin Kairon köyhimmille usein juhla-aikaa, sillä eri puolilla kaupunkia on runsaasti hyväntekeväisyyspisteitä, joista saa ilmaisen aterian. Kuva: Päivi ArvonenRamadan on etenkin Kairon köyhimmille usein juhla-aikaa, sillä eri puolilla kaupunkia on runsaasti hyväntekeväisyyspisteitä, joista saa ilmaisen aterian. Kuva: Päivi Arvonen

Ramadan-paasto eli ruuasta, juomasta, tupakoinnista ja muista nautinnoista pidättäytyminen auringonnousun ja laskun välisenä aikana on muslimeille uskonnollinen velvollisuus, joka koskee vain terveitä aikuisia. Lasten, raskaana olevien naisten, sairaiden tai vanhusten ei kuuluisi paastota, mutta Egyptissä myös esimerkiksi diabeetikot ja jopa alle kouluikäiset lapset saattavat paastota.

Yksi paaston alkuperäisistä tarkoituksista on myötätunnon oppinen vähempiosaisia kohtaan. Myötätuntoa heikommassa asemassa olevia kohtaan osoitetaan paaston aikana monin tavoin. Moni muslimi ajoittaa vuosittaisen almuveronsa maksamisen juuri paastokuukauden aikaan, koska Ramadanin aikana suoritettujen uskonnollisten tekojen uskotaan tuovan tekijälleen erityisen suuren siunauksen. Paastokuukauden aikana Kairon kaduille ja moskeijoiden lähistölle kerääntyykin normaalia enemmän kerjäläisiä, etenkin vanhuksia.

Ramadan on etenkin Kairon köyhimmille usein juhla-aikaa, sillä eri puolilla kaupunkia on runsaasti hyväntekeväisyyspisteitä, joihin katetaan auringonlaskun aikaan nautittava iftar-ateria niille, joilla ei muutoin olisi varaa nauttia kunnon ateriaa tai lämmintä ruokaa. Pöydät täyttyvät ateriaa odottavista kaikenikäisistä kairolaisista jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua.

Hyväntekeväisyytenä tarjottavista iftar-aterioista vastaa usein yksityishenkilö; menestyvä kauppias tai varakas liikemies. Taloustaantuma ei tunnu vähentäneen ilmaisaterioiden jakamista. Moni hyväntekijä ruokkii paastokuukauden ajan päivittäin jopa tuhansia ihmisiä ja pitää sitä parhaana investointinaan, koska uskoo Jumalan siunaavan häntä tästä hyvästä työstä moninkertaisesti.

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


PÄIVI ARVONEN, 11.9.2009

Kommentit (0)

Päivi Arvonen: Kauppatavarana ihminen

Tukholman Etnografisen museon Ihmiskauppa-näyttely koskettaa ja herättää ajatuksia. 

Gudiya, Mumbai. Kuva: Päivi ArvonenTamil Nadusta kotoisin olevan Gudiyan vanhemmat myivät hänet 13-vuotiaana. Gudiya on työskennellyt prostituoituna kolme vuosikymmentä. Gudiyan kotina on verholla eristetty sänky bordellin huoneessa, jonka hän jakaa viiden kollegansa kanssa. Kuva: Päivi Arvonen

Näyttely rakentaa kuvan ihmiskaupan laajuudesta ja antaa kasvot ja äänen ihmiskaupan uhreille. Näyttelyssä on esillä useita dokumenttifilmejä, joissa ihmiskaupan uhrit kertovat tarinansa. Surullisilla tarinoilla voisi olla vielä surullisempi loppu. Dokumenteissa esiintyvät uhrit ovat saaneet apua ja haluavat antaa panoksensa ihmiskaupan vastaiseen taisteluun. Synkässä näyttelyssä toivo on vahvasti läsnä. Ihmiskauppaa vastaan voidaan taistella ja taistelu tuo myös tuloksia.

Ihmiskauppa ei ole vain köyhien maiden ongelma – se koskettaa meitä kaikkia. Ruotsiin on arvioitu tulevan vuosittain 400 - 600 naista ja määrittelemätön määrä lapsia ihmiskaupan kautta. Suurin osa Suomea koskettavasta ihmiskaupasta liittyy pakotettuun prostituutioon. Suomi on maailman ihmiskaupan uhreille kohdemaan lisäksi myös kauttakulkumaa etenkin Venäjän ja Baltian maista Ruotsiin ja Norjaan. Viranomaiset ovat varmoja, että Suomi on kauttakulkumaa myös lapsikaupan uhreille.

Maailmanlaajuisesti ihmiskaupan uhriksi joutuu vuosittain 600 000 – neljä miljoonaa, joista YK:n arvion mukaan 85 prosenttia on naisia ja 15 prosenttia miehiä. Puolet kaikista ihmiskaupan uhreista on alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Länsi-Eurooppaan myydään vuosittain puoli miljoonaa naista seksibisnekseen.

Tukholman Etnografisen museon näyttely on avoinna vuoden 2009 loppuun. Näyttely esittelee ihmiskauppaa myös 20 eri taiteilijan teosten kautta sekä 150 ihmiskaupan uhreilta ja poliisilta lainatuilla esineillä. Puheenvuoron saavat myös ihmiskauppiaat ja asiakkaat.   

Yksi näyttelyn teemoista keskittyy Intian ja Nepalin ihmiskauppaan, jonka uhreista valtaosa päätyy työskentelemään prostituoituna Mumbain slummien bordellialueille. Haastattelin joulukuussa 2008 Mumbain slummissa työskentelevää prostituoitua, jonka vanhemmat olivat myyneet 13-vuotiaana. Nainen oli elättänyt itsensä prostituutiolla kolme vuosikymmentä. Naisen vahvan ulkokuoren alta paistoi suru ja alistuminen. Hän ei kuitenkaan ollut murtunut eikä luovuttanut vaan työskentelee seksiammattilaisuransa lisäksi vapaaehtoistyöntekijänä ja vertaistukijana kansalaisjärjestössä, joka valistaa slummibordellien työntekijöitä ja asiakkaita hiv:stä ja aidsista.

Lisätietoja ja vaikutusmahdollisuuksia: www.trafficking.nu 

Etnografisen museon verkkosivut: www.etnografiska.se

Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.


PÄIVI ARVONEN, 1.9.2009

Kommentit (0)

Arkisto