Blogimme kokoaa epävirallisia ajatuksia, näkökulmia ja tunnelmia globaalien kehityskysymysten ja kehitysmaiden arjen ympäriltä. Blogin kirjoittajat työskentelevät ja liikkuvat eri puolilla maailmaa. Artikkelit edustavat yksinomaan niiden kirjoittajien kantaa.
Itä-Afrikassa kuivuus ja globaali lama ovat vaikeuttaneet ihmisten tilannetta entisestään. Kun viljelmät eivät tuota eikä töitä ole, keinot selviytymiseen ovat vähissä. Erityisesti naiset ja lapset joutuvat pakon sanelemina tilanteisiin, jotka pahentavat heidän elämäänsä entisestään.
Esimerkiksi Tansaniassa viime vuosien aikana merkittävästi lisääntynyt maalta kaupunkeihin muutto on johtanut siihen, että monet lapset elävät kaupungeissa kadulla tai työskentelevät orjuutta muistuttavissa oloissa, esimerkiksi kotiapulaisina. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM ja Tansanian hallitus sekä kansalaisjärjestöt ovatkin ryhtyneet mittaviin toimiin katulasten ja kotoaan vietyjen lasten auttamiseksi.
Kuinka lapset ylipäätään joutuvat kadulle tai kotiorjuuteen? On selvää, ettei kukaan vanhempi lähetä lastaan tieten tahtoen huonoihin oloihin. Jotkut lapsista saattavat olla orpoja, joilla ei ole ketään, joka huolehtisi. Monet joutuvat jättämään kotinsa, kun vanhemmilla ei ole varaa elättää isoja perheitään. IOM:n ja tansanialaisten kansalaisjärjestöjen mukaan vanhemmat lähettävätkin lapsensa kaupunkiin hyvässä tarkoituksessa, uskoen, että näillä on siellä paremmat oltavat.
Totuus on kuitenkin karu. Lapset joutuvat usein kerjäämään kadulla, tai heidän isäntäperheensä teettää heillä kohtuuttomasti kotitöitä, ei maksa palkkaa, antaa liian vähän ruokaa ja pahimmassa tapauksessa pahoinpitelee lapsia. Näiden lasten tukemiseksi perustetuissa järjestöissä työskentelevät ovat huomanneet, että monet lapset kärsivät vakavista mielenterveysongelmista. He ovat aggressiivisia ja masentuneita, eivät luota ihmisiin ja tuntevat syyllisyyttä tilanteestaan.
Asiaa pahentaa se, että henkilöt, jotka ovat tarjonneet heille töitä kaupungissa, ovat usein sukulaisia tai perhetuttavia, joihin lapset (ja heidän vanhempansa) ovat luottaneet. Petetyksi tuleminen johtaa monen lapsen kohdalla eristyneisyyteen, itseluottamuksen kariutumiseen, emotionaaliseen vetäytymiseen ja joskus jopa hermoromahdukseen.
Naiset ja tytöt puolestaan joutuvat yhä useammin turvautumaan itsensä myymiseen. The East Afrikan -lehdessä kerrottiin taannoin kenialaisesta Eliza Wayua -nimisestä naisesta, joka elättää yksin kahta lastaan ja anoppiaan. Päivittäin Eliza ajaa polkupyörällä vilkasliikenteisen Mombasa-Nairobi -tien varrella sijaitsevaan lähimpään kaupunkiin, jonne on matkaa kymmenen kilometriä. Hän jättää polkupyöränsä vartijalle ja katoaa yöhön, kohti tien varteen pysäköityjä rekkoja.
Kibwezin alueella, jolla Elizakin asuu, kolme neljäsosaa ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Maa on puolikuivaa ja lähes viljelykelvotonta. Hiilenpoltto on ollut asukkaiden ainoa tulonlähde, mutta kuivuuden myötä puuta ei riitä hiilenpolttoon. Prostituutio on nyt monen ainoa mahdollisuus. World Visionin mukaan joka kolmas alueella asuvista aikuisista on hiv-positiivinen ja kuivuus on nostanut viimeisen puolen vuoden aikana selvästi uusien hiv-tartuntojen määrää.
Sen sijaan että naisia ja tyttöjä pyrittäisiin saamaan pois prostituution parista, joka voi pelastaa nälkäkuolemalta, heille painotetaan turvaseksin merkitystä. Ann Soila, prostituoitu ja prostituoitujen tukiryhmän vetäjä, kertoo, että tytöt ja naiset ovat niin epätoivoisia, etteivät he vaadi kondomien käyttöä, vaan ottavat mieluummin riskin saada hiv-tartunta, ellei heillä sitä jo ole.
Yksi syy siihen, ettei kondomeja käytetä, lienee se, että turvaseksistä tienaa vähemmän. Soilan mukaan seksistä veloitetaan vähän alle kaksi euroa kondomin kanssa ja yli neljä euroa ilman. Ero on merkittävä, ostaahan parilla eurolla ruoat päiväksi. Noidankehää pahentaa myös se, että vaikka nainen haluaisikin käyttää kondomia, asiakas päättää. Edelleen, kondomeja ei ole edes niitä haluaville tarpeeksi tarjolla.
Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja. Ottavat riskin saada hiv-tartunta tai lähettävät lapsensa kaupunkiin tietämättä mikä heidän kohtalonsa siellä on.
JOHANNA LATVALA, 30.7.2009
Kommentit (0)
Pyöräillessäni töihin oma läppäri tarakalla pohdiskelin, mitä kuuluu sadan dollarin kannettavalle tietokoneelle. One laptop per child –hanke lanseerattiin Tunisin tietoyhteiskuntakokouksessa 2005. Sen käynnistäjä Nicholas Negroponte kaavaili 5 – 15 miljoonan halvan ja kestävän läppärin toimittamista kuuden maan - Brasilian, Thaimaan, Egyptin, Kiinan, Nigerian ja Etelä-Afrikan – koululaisille ohjelman ensimmäisessä vaiheessa.
Kyse on koulutushankkeesta, ei tietotekniikasta, Negroponte painotti tuolloin.
Wikipedian hyvin taustoitettu artikkeli kertoo, että tähän mennessä sadan taalan läppäreitä on tilattu noin 1,4 miljoonaa. Sadasta dollarista hinta on kivunnut lähemmäs kahta sataa idean edetessä tuotantoon.
Myös maavalikoima on muuttunut matkan varrella, ja valtaosa tilauksista on Latinalaisesta Amerikasta. Uruguayn opetushallinto on tilannut 300 000 – eli läppärin jokaiselle koululaisille. Peruun on tilattu 260 000 kannettavaa kaikille maaseutukoulujen oppilaille. Meksikossa läppäreitä on tilattu maaseudun kirjastoihin.
Aasiassa sponsoroituja kannettavia on toimitettu Afganistaniin, Kambodzhaan ja Mongoliaan. Niiden lisäksi pilottihankkeita on mm. Nepalissa ja Thaimaassa.
Ensimmäinen iso tilaus Afrikasta tuli tänä keväänä Ruandasta. Viime vuonna Give one, get one -sponsoriohjelman tuella Ruandaan lahjoitettiin 10 000 läppäriä ja luvattiin tälle vuodelle sama määrä. Se sai opetusministeriön tekemään 100 000 läppärin tilauksen, jonka arvo on lähes 20 miljoonaa dollaria – miltei viidesosa maan opetusbudjetista vuonna 2008.
Ruandan opetusministeri kannustaa vanhempia osallistumaan harppaukseen tietoyhteiskuntaa kohti ja hankkimaan koululaisilleen kannettavan sadan dollarin tuettuun hintaan.
One Laptop Per Child News –verkkosivustoa julkaiseva it-konsultti Wayan Vota pitää ajatuksesta, vaikka sata dollaria on valtava summa maassa, jossa kansantulo henkeä kohden on 900 dollaria. ”Sata dollaria jokaiselta perheeltä jokaisesta peruskoulussa olevasta lapsesta sitouttaa vanhemmat, lapset ja opetusalan enemmän kuin mikään aiempi järjestely”, hän kirjoittaa. Votan perustama verkkosivusto seuraa kriittisinkin äänenpainoin läppäriohjelman etenemistä.
Votan mukaan Ruanda on ainoa maa, jossa One Laptop Per Childin bisnesidea toteutui sellaisenaan: myydään idea presidentille, saadaan opetusministeriö tilaamaan kannettavat.
Kansainvälinen taloustaantuma pakotti toimintaa pyörittävän säätiön karsimaan rajusti budjettiaan ja irtisanomaan puolet työntekijöistään. Nyt säätiön huhutaan hajoittavan tiiminsä kolmeen paikkaan.
MARJA-LEENA KULTANEN, 23.7.2009
Kommentit (0)
Egyptin median ykkösaihe heinäkuussa on ollut Saksassa Dresdenin kaupungin oikeussalissa heinäkuun alussa tapettu 32-vuotias kolmannella kuulla raskaana ollut egyptiläisnainen. Egyptiläinen Marwa El Sherbiny oli todistamassa oikeudessa naapuriaan vastaan, joka oli toistuvasti haukkunut häntä terroristiksi lähinnä siksi, että hän peittää hiuksensa huivilla ja on muslimi.
Oikeussalissa syytetty, venäläissyntyinen saksalainen mies, hyökkäsi uhrinsa kimppuun veitsi aseenaan ja haavoitti häntä kuolettavasti kahdeksallatoista iskulla. Uhrin egyptiläinen puoliso ryntäsi auttamaan vaimoaan, mutta joutui paitsi hyökkääjän iskujen kohteeksi myös turvamiehen ampumaksi, koska tämä luuli tummaihoista miestä virheellisesti hyökkääjäksi. Egyptiläismies on edelleen sairaalassa kriittisessä tilassa.
Marwa El Sherbinyn kohtalo on kuohuttanut egyptiläisten mieliä ja poikinut myös useita mielenosoituksia sekä hänen kotikaupungissaan Aleksandriassa että Kairossa. Egyptiläiset mielenosoittajat ovat raivoissaan paitsi naisen kohtalosta, myös siitä, että tapahtumasta on pääosin vaiettu länsimaisessa mediassa, jopa tapahtumamaassa Saksassa.
Saksan Egyptin-suurlähettiläs on esittänyt osanottonsa ja pahoittelunsa tapahtuneesta ja korostanut kyseessä olleen yksittäistapauksen, joka ei kuvasta saksalaisten yleistä mielipidettä. Saksan liittokansleri Merkel välitti pahoittelunsa Egyptin presidentti Mubarakille G8-kokouksessa Italiassa. Myös Saksan ulkoministeri on lähettänyt pahoittelukirjeen Egyptin ulkoministerille. Egyptiläiset kaipaavat julkisempaa ja virallisempaa reagointia tapahtuneeseen.
Egyptiläisnaisen kohtalo on saanut myös iranilaiset protestoijat liikkeelle. Satapäinen Marwa El Sherbinyn kohtalosta raivostunut opiskelijajoukko tuhri Saksan suurlähetystön Teheranissa graffiteilla ja kananmunilla.
Maanantaina Egyptin mediassa uutisoitiin tapauksen uusia käänteitä. El Sherbinyn perheen asianajaja kertoi hyökkääjän, josta on annettu julkisuuteen vain etunimi Alex ja sukunimen alkukirjan W, tienneen, että Marwa El Sherbiny oli raskaana, koska oli kuullut lääkäriaseman odotushuoneessa tämän kertovan raskaudesta ystävättärelleen. Marwa El Sherbinyä muistettiin myös lauantaina Saksassa Dresdenin kaupungintalon edustalla järjestetyssä muistojuhlassa, johon osallistui noin tuhat ihmistä.
Tapahtumassa on monia traagisia ja kysymyksiä herättäviä yksityiskohtia. Uhrin kolmevuotias poika joutui todistamaan äitinsä puukotusta oikeussalissa. Miksi vartijat ampuivat ilman varoituslaukausta ja miksi he automaattisesti olettivat tummaihoisen olevan vaaleaihoista todennäköisimmin hyökkääjä. Miksi syytetty toi teräaseen oikeussaliin ja miksi oikeussalissa ei ole metallinpaljastimia.
Asetelma on surullinen mutta myös mielenkiintoinen. Jos saksalainen nainen olisi joutunut länsivastaisen rasistisen hyökkäyksen ja tapon kohteeksi Kairon keskustassa, olisi tapahtuma kilpaillut palstatilasta ja lähetysminuuteista jopa Michael Jacksonin kuoleman megauutisoinnin kanssa.
PÄIVI ARVONEN, 14.7.2009
Kommentit (0)
Maailmanlaajuinen talouskriisi on tuntuvasti läsnä Kairossa ja Egyptissä. Lama on purrut erityisesti kolmeen Egyptin valtion tärkeimpään tulonlähteeseen eli matkailuelinkeinoon, Suezin kanavamaksuihin ja ulkomailla työskentelevien egyptiläisten kotiin lähettämään valuuttaan.
Matkailijoiden määrä on vähentynyt merkittävästi, Suezin laivaliikennettä on laman lisäksi rokottanut Somalian rannikon merirosvot ja moni ulkomailla työskennellyt on joutunut palaamaan kotimaahan työttömänä.
Pienikin notkahdus matkailuelinkeinossa koskettaa lähes koko kansaa, sillä egyptiläisistä jopa 80 prosenttia saa välillisesti tuloja matkailusta. Kairon turistialueiden ja Egyptin lomakohteiden kauppiaat ovat joko sulkeneet kauppansa tai kohdistavat matkailijoihin entistä hyökkäävämpiä myyntitoimia – elleivät ole vaipuneet masennukseen ja apatiaan.
Kairon kaduille taloustilanteen heikkeneminen on tuonut lisää kerjäläisiä ja pikkutavaran kaupustelijoita, joiden joukossa on niin iäkkäitä vanhuksia ja liikuntavammaisia kuin äitejä lapsineen sekä katulapsia.
Kerjäläiset ovat astetta aiempaa aggressiivisempia yrittäessään epätoivoisesti ansaita päivittäisiä ruokarahojaan. Myös taksinkuljettajat pyrkivät nyhtämään vähentyneeltä asiakaskunnalta entistä suurempia summia. Aiemmin Kairossa hyvin harvinaiset taskuvarkaudet ja ryöstöt ovat lisääntyneet huomattavasti. Lama on tuonut Kairon keskikaupunginkin kaduille kodittomia nukkumaan jalkakäytäville.
Talouskriisi koskettaa myös Egyptin yläluokkaa. Paikallisen naistenlehden galluphaastattelussa neljä viidestä naisesta kertoi miettivänsä raha-asioita aiempaa tarkemmin. Heidän elämässään tämä tarkoitti viikoittaisten ostoskertojen vähentämistä ja luopumista huippusuunnittelijoiden uusimpien merkkilaukkujen ja -kenkien hankkimisesta.
”Ehkä minun pitäisi olla säästäväisempi, mutta ostaminen tekee minut onnelliseksi ja miksi ihmeessä luopuisin asiasta, joka tuottaa minulle mielihyvää ja onnea?”, totesi eräs gallupin vastaajista. Egyptin köyhimmillä kerjäläisillä ja katulapsilla ei ole aina varaa edes ruokaan ja heidän päivittäiset löytöretkensä kohdistuvat jätekasoihin ja roskalavoihin.
PÄIVI ARVONEN, 8.7.2009
Kommentit (0)
Tuore Hondurasin vallankaappaus on herättänyt paljon keskustelua kansainvälisessä, erityisesti latinalaisamerikkalaisessa, mediassa. Maanosan presidentit ovat nousseet kilvan tuomitsemaan vallankaappauksen ja vaativat demokraattisesti valitun presidentin paluuta valtaan. Chilen presidentti Michelle Bachelet kertoi jo uskoneensa, että vallankaappaukset olivat mantereella taakse jäänyttä historiaa. Ihan näin ei näytä käyneen, mutta paljon on muuttunut, onneksi.
Tiedotusvälineiden merkitys on ollut vallankaappauksissa kautta aikain huomattava. Valtaan nousseet tahot ovat pitäneet huolen siitä, että pääsevät itse kertomaan mahdollisimman pian oman versionsa kaappauksen syistä ja seurauksista.
Chilen 1973 vallankaappauksessa sotilasjuntta kaappasi radio- ja TV-lähettimet samanaikaisesti presidentin palatsin pommituksen kanssa. Salvador Allende pääsi ääneen radioaalloille vielä viimeisen kerran vain hetkeä ennen kuolemaansa. Radiot alkoivat pian kaappauksen jälkeen soittaa sotilasmarsseja. Niitä kuultiinkin kolmen päivän ajan yhtäjaksoisesti. Augusto Pinochetin valtaan noussut hallitus määräsi täydellisen ulkonaliikkumiskiellon vastarinnan minimoimiseksi. Chileläinen media siirtyi täysin sotilashallituksen käsiin, eikä tietoa kaappauksen tapahtumista saatu maan sisällä eikä ulkopuolella.
Toisin on nyt. Hondurasissa on käynnissä Latinalaisen Amerikan ensimmäinen onnistunut digiaikainen vallankaappaus. Väliaikaishallitus otti sekä maan päälehdet että tietoliikenneyhteydet kontrolliinsa, mutta internet-yhteydet palasivat jo muutama päivä kaappauksen jälkeen. Internetin kautta kansa saa lukea hondurasilaisten sanomalehtien vakuuttelua siitä, että kyseessä on demokraattinen toimenpide. Toisaalta internet mahdollistaa kansalaisten pääsyn myös ulkomaailman sivustoille, jossa tarinat saattavat poiketa hyvinkin paljon. Kansan päätettäväksi jää, ketä uskoa.
Latinalaisen Amerikan historia on täynnä verisiä vallankaappauksia, joissa hirmuhallinnot ovat päässeet valtaan vuosiksi ja oikeuttaneet valtansa terrorilla. Nykyvallankaappauksissa hirmuhallitsijat eivät enää nousekaan yhtä helposti valtaan. Internet ja sen sosiaaliset verkostot ovat tehneet median kontrolloimisesta huomattavasti haastavamman. Tieto tapahtumista kulkee välittömästi ulkomaille, joiden media ja hallitukset reagoivat tapahtumiin nopeasti. Internet mahdollistaa myös joukkojen mobilisoimisen niin puolesta kuin vastaan.
Läheistenkin suhteen tiedottaminen on toisella tasolla kuin viime vuosituhannen vallankaappauksissa. Eräs tuttavani on tällä hetkellä Hondurasissa, josta hän välittömästi ilmoitti 300 kaverilleen facebookin kautta, että kunnossa ollaan. Aikaisemmissa vallankaappauksissa uutisia läheisistä saatiin odottaa viikkokausia, jopa vuosia. Maan alta ei ennen internet-aikaa niin vain päivitelty statuksia.
Tuttavani Facebook-päivitysten mukaan hondurasilaisia pidetään uutispimennossa. Tiedotusvälineistä ei saa tietoa maan tapahtumista. Onneksi on Facebook. Sen kautta kaverini on lähettänyt kyselyjä ympäri maailman ja pyytänyt lisätietoa tapahtumista, ja varmasti välittänyt saamansa tiedot eteenpäin.
On vaikea uskoa, että Pinochetin kaltainen hirmuhallitsija voisi enää nykymaailmassa päästä valtaan. Globaalin viestinnän nopeus takaa välittömän kansainvälisen tietoisuuden ja sosiaalisten verkostojen kautta myös tavallinen kansa pääsee vaikuttamaan tapahtumien kulkuun niin Hondurasissa, Suomessa kuin muuallakin.
KAISA VÄKIPARTA, 2.7.2009
Kommentit (0)