Blogimme kokoaa epävirallisia ajatuksia, näkökulmia ja tunnelmia globaalien kehityskysymysten ja kehitysmaiden arjen ympäriltä. Blogin kirjoittajat työskentelevät ja liikkuvat eri puolilla maailmaa. Artikkelit edustavat yksinomaan niiden kirjoittajien kantaa.
Maailmanpankin Afrikan alueen apulaisjohtajan Obiageli Ezekwesilin mukaan tämänhetkinen globaali taantuma vaikuttaa Afrikassa eniten naisiin ja lapsiin. Samalla kun naisten tulot pienenevät, pienenee myös heidän mahdollisuutensa tukea lapsiaan. Hänen mukaansa köyhyydellä onkin Afrikassa naisten kasvot.
Toisin kuin monissa vauraissa teollisuusmaissa, Afrikassa työpaikkojen väheneminen koskee nimenomaan naisia. Monet vientiin perustuvat alat, kuten leikkokukkateollisuus Etiopiassa, Keniassa ja Ugandassa, tai tekstiiliteollisuus Keniassa ja Lesothossa, työllistävät naisia. Kun vienti vähenee tai pahimmassa tapauksessa loppuu, naisten työpaikat häviävät.
Ja kun globaali taantuma vähentää työpaikkoja myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa, siellä asuvat afrikkalaiset siirtolaiset eivät voi lähettää monille perheille ensiarvoisen tärkeitä rahalähetyksiä kotiin kuten ennen.
Kun afrikkalaisten perheiden käytettävissä olevat varat globaalin taloustilanteen myötä pienenevät ja kaikesta on pakko säästää, lapset otetaan pois koulusta. Vaikka peruskoulutus saattaa olla ilmainen, kuten Keniassa, ilmaisuus koskee vain koulumaksuja. Oppilaiden on kuitenkin kustannettava koulukirjat ja muut tarvikkeet, koulupuvut (vaikka maaseudulla kouluun tullaan muissakin vaatteissa) sekä koulumatkat, jos koulu on kaukana. Nämä menot ovat monelle perheelle liikaa.
Valitettavasti juuri perheen tytöt otetaan useimmin pois koulusta kuin pojat. Yhtenä syynä on se, että tytöt ovat enemmän hyödyksi perheelle kotona. Isompien tyttöjen kohdalla heidän naittamisensa on vanhemmille taloudellinen houkutin, sillä monissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa on yleisesti käytössä avioliittomaksut, jotka sulhasen suku maksaa morsiamen suvulle. Vaikka maksuista suoritetaan vain osa naimisiin mentäessä, ja loput vuosien varrella, heti saatava raha voi pelastaa monen perheen. Kun yksi lapsi uhrataan, muut voivat jatkaa koulussa.
Kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyöprojektien suunnittelussa on vuosikausia hoettu tyttöjen koulutuksen ja ylipäätään elämän parantamisen merkitystä paitsi tytöille ja heidän perheilleen itselleen, myös kokonaisten yhteiskuntien kehitykselle. Miksi tuntuu, että asiat eivät silti muutu? Miksi afrikkalainen nainen - ja tyttö - kantaa yhä koko maailmaa harteillaan?
JOHANNA LATVALA, 26.5.2009
Kommentit (0)
Vanha sananlasku siitä ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan pitää taas kerran paikkansa.
Joensuulaisen Mika Vanhasen pyörittämä globaali ympäristökouluverkosto Environment Online (ENO) kattaa yli 100 maata.
Tänään 22. toukokuuta kymmenet tuhannet koululaiset eri puolilla maailmaa istuttavat puita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa.
”Tuhat koulua Indonesiasta. 400 koulua Malesiasta, 200 koulua Romaniasta. Ja yhteensä kymmenkunta Suomesta… Synnyin väärään maahan”, Mika Vanhanen tuskaili Facebook-sivuillaan alkuviikosta.
Päänvaivaa aiheuttaa myös verkkokoulun epävarma tulevaisuus.
Puiden istutusketju käynnistyi Tongan saarilta. Puoli seitsemältä Mikan kännykkä piippasi tekstiviestin Malesiasta: 8 000 puuta on jo istutettu, toinen mokoma odottaa vielä lapiota. Euroopan, Afrikan ja Amerikkojen kautta ketju päättyy Samoan saarille.
ENO-verkkokoulu sai tunnustusta viimeksi Prahassa World Energy Globe Award –kilpailussa maaliskuussa, kun se valittiin parhaaksi projektiksi Suomesta. World Energy Globe Award on tunnetuimpia ympäristöalan palkintoja maailmassa.
ENO-verkosto on osoitus paitsi sinnikkäästä työstä, myös hyvä esimerkki sosiaalisen median oivaltavasta käytöstä ja mahdollisuuksista. * * * * * Minä osallistun. Aion illalla lykkiä kottikärryt naapurin tontin laitaan ja siirtää pari saarnia meidän pihapiiriimme. Luvalla tietenkin. Koulukin on välillisesti mukana, onhan naapurini eläkkeellä oleva opettaja.
MARJA-LEENA KULTANEN, 22.5.2009
Kommentit (0)
Kotiapulaisena Guatemala Cityssä työskentelevä maya-intiaanialkuperää oleva DoñaFama täytti hiljattain 54 vuotta. Hänen paras syntymäpäivälahjansa lienee ollut nuorimman tyttären valmistuminen yliopistosta sosiaalityöntekijäksi vain muutamaa päivää myöhemmin. Tyttären yliopistokoulutus ei ole tullut ilman uhrauksia - niin äidilta kuin tyttäreltäkin. Doña Fama itse on käynyt vain kansakoulun ensimmäisen luokan.
Doña Fama kasvoi Guatemalan etelärannikolla kuusilapsisessa köyhässä maanviljelijäperheessä. Perheen isän mielestä koulunkäynti oli laiskoja varten eikä hän kannustanut tyttäriensä koulunkäyntiä.
Älykkään Faman mieli paloi kuitenkin koulunpenkille. Kerätäkseen tarvittavat rahat koulutarvikkeiden hankintaan Fama näpisteli kananmunia perheen kanalasta myydäkseen ne ja säästääkseen rahaa koulua varten. Koska koulunkäynti piti pitää salassa isälta, Fama yhdessä sisarustensa kanssa teki kotiläksyjä öisin ulkona kuunvalossa.
Doña Fama on työskennellyt kotiapulaisena useassakin eri perheessä vuosien varrella elättääkseen kolme lastansa. Yksi näistä perheistä osoittautui käänteentekeväksi Leticia-tyttärelle: perheen vanha rouva, eläkkeelle jäänyt opettaja, halusi taata koulutuksen tyttöselle. Niinpä Leticia 14-vuotiaana muutti asumaan opettajan tyttären perheeseen auttamaan kodinhoidossa. Korvauksena työstään Leticia sai asunnon ja ruoan sekä mahdollisuuden opiskeluun.
Doña Fama muistelee, kuinka molemmat tahoillaan itkivät kaipaustaan. Päättäväinen äiti oli kuitenkin vannonnut itselleen, että hänen lapsensa eivät joutuisi kärsimään samalla tavalla kuin hän, vaan saisivat paremmat lähtökohdat elämälleen.
Äidin ja tyttären uhraus on tuottanut tulosta: ladinisoitunut Leticia, joka ei puhu äitinsä kachikel-kieltä eikä käytä perinteisiä maya-naisten vaatteita, työskentelee USAID:in rahoittamassa nuorisojengien vastaisessa hankkeessa Guatemala Cityn ulkopuolella. Hän kuuluu Guatemalan harvoihin yliopistokoulutuksen saaneisiin. Heitä on noin kaksi prosenttia väestöstä.
Doña Fama puolestaan puurtaa edelleen kotiapulaisena, vuosiaan ikäistään vanhemman näköisenä ja jo väsyneenä raskaista kotitöistä. Koska kotiapulaiset työskentelevät epävirallisilla työmarkkinoilla eivätkä kuulu paikallisen KELA:n piiriin, ei eläkkeelle jäämisestä voi edes haaveilla....
OUTI KARPPINEN, 6.5.2009
Kommentit (0)