Ihmisoikeudet takaavat ihmisarvoisen elämän kaikille, myös kehitysmaissa. Ihmisoikeudet luovat perustan myös yhteiskunnan vakaudelle ja vauraudelle.
Nykymuotoiset ihmisoikeudet pohjaavat YK:n ihmisoikeusjulistukseen vuodelta 1948. Siinä todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät arvoltaan ja oikeuksiltaan vapaina ja tasavertaisina. Ketään ei saa myöskään syrjiä rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon tai syntyperän perusteella.
YK:ssa on laadittu myös valtioita sitovia ihmisoikeussopimuksia. Kaksi keskeisintä ovat kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS-sopimus).
Kansalais- ja poliittisia oikeuksia ovat esimerkiksi orjuuden ja kidutuksen kielto, kokoontumis- ja sananvapaus sekä oikeus elämään ja yksityisyyteen.
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet puolestaan turvaavat oikeuden työhön, riittävään elintasoon, opetukseen, terveyspalveluihin, asumiseen, kulttuuriin ja omaan kieleen.
Sopimukset täydentävät toisiaan. Ihmisoikeudet ovatkin yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia.
Suurin osa maailman valtioista on sitoutunut noudattamaan YK:n ihmisoikeussopimuksia. Käytännössä niiden toteuttaminen vaihtelee huomattavasti.
Varsinkaan köyhillä valtioilla ei ole kykyä turvata kansalaistensa perusoikeuksia. Äärimmäinen köyhyys onkin maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen ihmisoikeusloukkaus.
Monet valtiot rajoittavat myös poliittisia ja kansalaisoikeuksia, mikä estää ihmisiä osallistumasta yhteiskuntansa kehittämiseen.
Ihmisoikeussopimukset kuitenkin vastuuttavat valtiot huolehtimaan ihmisoikeuksien toteutumisesta alueellaan. Viranomaiset eivät saa omalla toiminnallaan loukata ihmisten kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen vaatii myös viranomaisten tukitoimia.
Esimerkiksi oikeus perusopetukseen ei toteudu ilman, että valtio tai kunta perustaa kouluja, palkkaa opettajia ja tuottaa opetusmateriaalia.
Ihmisoikeuksien toteuttaminen tai loukkaaminen ei ole valtion sisäinen asia. Valtion on kunnioitettava, suojeltava ja edistettävä ihmisoikeuksia riippumatta maan poliittisesta, taloudellisesta tai sivistyksellisestä järjestelmästä.
Kansainvälisellä yhteisöllä on myös oikeus ja velvollisuus puuttua räikeisiin ja pitkään jatkuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin. On tärkeää, että ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet joutuvat vastuuseen teoistaan.
Poliittiset- ja kansalaisoikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet kuuluvat yksilölle. Viime vuosina kansainvälinen yhteisö on kuitenkin entistä enemmän kiinnittänyt huomiota myös yhteisöllisiin eli kollektiivisiin ihmisoikeuksiin.
Erillissopimuksilla on pyritty turvaamaan esimerkiksi lasten ja vammaisten oikeuksia sekä suojaamaan naisia syrjinnältä. Alkuperäiskansoilla on myös oma ihmisoikeusjulistuksensa.
Keskustelua on käyty myös ihmisten oikeudesta kehitykseen ja puhtaaseen veteen. Valtioita sitovista sopimuksista ei ole kuitenkaan päästy yksimielisyyteen.
Suomen kehitysyhteistyö on ihmisoikeusperustaista. Sen tavoitteena on, että köyhimmätkin ihmiset tuntevat oikeutensa ja kykenevät niitä puolustamaan. Vastaavasti viranomaiset tunnistavat ja toimeenpanevat ihmisoikeusvelvoitteensa.
Suomi korostaa naisten, lasten, vammaisten ihmisten, hiv-positiivisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kehitysyhteistyön keskiössä ovat myös uskonnollisten, etnisten ja kielivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeudet.
Ihmisoikeudet perustuvat kolmeen asiakirjaan:
Täydentäviä YK:n sopimuksia ja lisäpöytäkirjoja ovat muiden muassa:
Myös Euroopan neuvosto on laatinut useita ihmissoikeussopimuksia. Perusvapauksien lisäksi ne suojelevat muiden muassa kansallisia vähemmistöjä ja vähemmistökieliä sekä kieltävät kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun.
Neljä viidestä maailman valtiosta on ratifioinut eli sitoutunut toimeenpanemaan ainakin neljä kansainvälistä ihmisoikeussopimusta. Esimerkiksi Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamiseen ovat sitoutuneet kaikki valtiot Somaliaa ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta.
Suurimpana haasteena on saada valtiot toteuttamaan ihmisoikeussopimukset myös käytännössä.
Lähteet:
Päivitetty 31.5.2012