Köyhä ihminen ei kykene huolehtimaan omista perustarpeistaan ja osallistumaan täysipainoisesti yhteiskuntaan. Viime vuosina köyhyys on vähentynyt varsinkin Itä-Aasiassa. Samaan aikaan ihmisten tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet.
Arkipuheessa köyhällä tarkoitetaan ihmistä, jolla ei ole rahaa. Usein köyhyys määritelläänkin suhteessa juuri rahaan ja omaisuuteen. Mittareina käytetään ihmisen tuloja ja varallisuutta.
Maailmanpankin mukaan ihminen on äärimmäisen köyhä, kun hän joutuu selviytymään eurolla päivässä. Tätä nykyä äärimmäisessä köyhyydessä elää 1,3 miljardia ihmistä. Hieman alle 2,5 miljardin ihmisen on tultava toimeen reilulla puolellatoista eurolla päivässä.
Tuloköyhyys on vain yksi köyhyyden monista ulottuvuuksista, joita ovat myös
Laajasti ymmärrettynä köyhyys onkin kyvyttömyyttä huolehtia omista perustarpeistaan ja osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan.
Kehitysmaissa köyhyys on useimmiten absoluuttista. Se tarkoittaa, että ihminen ei pysty hankkimaan asumaan, syömään ja vaatettamaan itseään edes perustarpeitaan vastaavalla tavalla.
Teollisuusmaissa köyhyys on yleensä suhteellista. Se taas tarkoittaa, että köyhät ihmiset eivät kykene saavuttamaan yhteiskuntansa minimielintasoa. Se määritellään usein tietyksi prosenttiosuudeksi yhteiskunnan keskimääräisestä ansiotulosta.
Köyhyyden syyt ja seuraukset nivoutuvat toisiinsa.
Esimerkiksi väestönkasvu aiheuttaa köyhyyttä niin perheissä kuin yhteiskunnissakin, kun entuudestaan vähäisiä resursseja joudutaan jakamaan entistä suuremmalle joukolle ihmisiä. Väestönkasvu mitätöi myös talouskasvun hyötyjä.
Toisaalta köyhät perheet tarvitsevat yhä edelleen lapsia työntekijöinä ja vanhuuden turvana.
Vastaavasti köyhä ja nälkäinen ihminen ei jaksa opiskella tai työskennellä, mikä entisestään heikentää hänen mahdollisuuksiaan parantaa toimeentuloaan.
Köyhyyttä selittävät myös
Monissa kehitysmaissa talouskasvu on luonut työpaikkoja ja auttanut ihmisiä vaurastumaan. Esimerkiksi Kiinassa sadat miljoonat ihmiset ovat onnistuneet parantamaan aineellista elintasoaan.
Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana köyhyys onkin vähentynyt maailmassa huomattavasti. Vuonna 1981 yli puolet kehitysmaiden väestöstä eli absoluuttisessa köyhyydessä, nyt osuus on 22 prosenttia.
Talouskasvun hedelmät eivät ole kuitenkaan jakautuneet tasaisesti. Tulo- ja varallisuuserot ovatkin kasvaneet viime vuosina maiden välillä ja sisällä. Esimerkiksi Mosambikissa rikkain kymmenys tienasi vuonna 2008 lähes 20 kertaa enemmän kuin maan köyhin kymmenys.
Vastaavasti monet ihmiset elävät taloudellisesti epävarmassa tilanteessa, jossa mikä tahansa tilapäinenkin kriisi voi syöstä heidät köyhyyteen.
Kyse voi olla perheen elättäjän kuolemasta tai sairaudesta, peruselintarvikkeiden hinnannoususta tai luonnononnettomuudesta, joka vie perheen toimeentulon.
Köyhyyden vähentäminen vaatii muiden muassa
YK:n vuosituhattavoitteista ensimmäinen pyrkii puolittamaan äärimmäisen köyhyyden ja nälän vuoteen 2015 mennessä. Myös muut vuosituhattavoitteet vähentävät köyhyyttä.
Köyhyyden poistaminen on Suomen kehityspolitiikan tärkein tavoite. Suomi pyrkii myös vähentämään taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta.
Erityistä huomiota Suomi kiinnittää haavoittuvien, helposti syrjäytyvien ja syrjittyjen ihmisten oikeuksiin ja tasavertaisiin osallistumismahdollisuuksiin.
Lähteet:
Päivitetty 31.5.2012