Mediakonsernien valta rajoittaa vapaata sanaa Chilessä. Nepalissa sananvapaus kärsi kuninkaan otettua vallan käsiinsä pitkällisen konfliktin aikana. Rauhanprosessin myötä sananvapaustilanne on kohentunut.
Augusto Pinochetin sotilasdikatuurin aikana tiedotusvälineet joutuivat toimimaan maanpaossa ja maan alla. Toimittajia vainottiin, pidätettiin, kidutettiin ja asetettiin kotiarestiin. Sensuurista ja väkivallan uhasta huolimatta rohkea lehdistö julkaisi Pinochetin hallintoa kiritisoivia uutisia ja toi julki diktatuurin aikaisia julmuuksia.
Chilen yliopiston professorin Faride Zerán Chelechin mielestä väkivaltaa tai kuolemaakin pahempi rangaistuis toimittajalle ja muille kansalaisille on se, ettei asioista saa puhua ja kirjoittaa vapaasti.
Chile on palannut demokratiaan jo vuosia sitten, ja Latinalaisen Amerikan mittakaavassa maata pidetään monessa mielessä demokratian lippulaivana. Zeránin mukaan Chileä vaivaa kuitenkin yhä vapaan ja monipuolisen lehdistön puute. Rahanpuutteen takia monet pienet ja itsenäiset tiedotusvälineet ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. Jäljelle ovat jääneet suuret mediakonsernit, kuten Chilen suurimman päivälehden El Mercurion omistaja El Mercurio-Aguilar, joka saa valtion journalismin tukemiseen (muun muassa journalismin tutkimukseen) kohdennetuista avustuksista yli 70 prosenttia. Tämä kytkee lehden Zeránin mukaan kirjoittamaan poliittista eliittiä myötäileviä juttuja.
“Asioista ei Chilessä edelleenkään puhuta avoimesti. Vaikeista asioista vaietaan, eikä liian poleemisia uutisia julkaista”, Zerán sanoi Chilen demokratiaa ja sananvapautta käsitelleessä seminaarissa maaliskuussa 2007. Hänen mukaansa Chile on kuitenkin maa, joka haluaa kehittää demokratiaansa, mutta poliittista eliittiä vaivaa tahdon puute sekä kykenemättömyys muuttua. Chileläisen USCH-yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 94 prosettia chileläisistä on sitä mieltä, että maassa on yhä paljon epäoikedenmukaisuutta (muun muassa tulonjaon suhteen), ja 78 prosenttia sanoo lain suosivan vallassa olevia. “Poliiittinen eliitti ei ole osannut vastata kansan tarpeisiin, mikä ruokkii ja ylläpitää syvää tyytymättömyyttä, ei hyvinvointia.”
Chilen yliopiston radion johtajan ja kansallisen journalismipalkinnon voittaneen Juan Pablo Cárdenas Squellen mielestä Chile elää edelleen eräänlaista demokratian kehitysvaihetta. Chilen demokratia on nuori, vasta 17-vuotias. Diktaruurin vuosia oli niin ikään 17.
Cárdenasin mukaan maassa on periaatteessa olemassa lehdistönvapaus, mutta itsenäisten tiedotusvälineiden puute, korruputio, nepotisimi sekä politiikkaan tunkeutunut huumekauppa aiheuttavat sen, ettei asioista kirjoiteta niiden oikeilla nimillä. Lehdistön saamasta julkisesta ja yksityisestä rahoituksesta ei myöskään kerrota avoimesti, mikä sekin vähentää vapaan sanan tilaa.
Cardenas toimi diktatuurin aikana maan alla toimineen Análisis-lehden päätoimittajana, minkä takia hän joutui itsekin usein pidätetyksi, häntä kidutettiin ja hänet oli tuomittu elämään toista vuotta yövankilassa. Rankat kokemukset eivät häntä kuitenkaan vaientaneet, vaan saivat hänet taistelemaan sananvapauden puolesta entistä vakaumuksellisemmin.
Vuonna 2006 Chile oli Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemalla sananvapautta kuvaavalla listalla sijalla 49 (/168).
Huhtikuussa 2006 nepalilaisten mitta täyttyi: ihmiset valtaisivat opposition johdolla ja tiedotusvälineiden tuella pääkaupunki Katmandun kadut ja nousivat kuningas Gyanendran itsevaltaista hallintoa vastaan. Huhtikuun vallankumoukseksi kutsutulle, koko kansan yhdistäneelle kansanliikkeelle oli hyvä syynsä: vuotta aiemmin kuningas oli erottanut maan hallituksen ja ilmoittanut ottavansa vallan itselleen kolmeksi vuodeksi. Satoja poliitikkoja, aktivisteja, toimittajia, opiskelijoita ja lakimiehiä vangittiin ja tiedotusvälineitä ryhdyttiin valvomaan tiukasti. Sanan- ja kokoontumisvapaus sekä monet muut perustuslaissa taatut kansalaisoikeudet kumottiin.
Viikkoja kestäneet väkivaltaiset mielenosoitukset tuottivat tulosta. Kuningas Gyanendra taipui demokratialiikkeen vaatimuksiin ja perustuslakia säätävän kansalliskokouksen järjestämiseen. Kuninkaan valtaoikeuksia vähennettiin kovalla kädellä ja maahan valittiin keväällä 2007 uusi väliaikaishallitus, missä istuvat myös entiset maolaississit.
Huhtikuun vallankumouksen ja demokratian palauttamisen jälkeen Nepalin sananvapaustilanne on selvästi parantunut. Ennen ei ollut tavatonta, että toimittajien työtä toimituksissa valvoi armeijan sotilas ase kädessä. Toimittajia vainosivat sekä kuninkaan johtama hallitus ja armeija että maolaiskapinalliset. Nepalilaisen The Kathmandu Post -sanomalehden toimittajan Ghanashyam Ohjan mukaan maassa on nyt virallisesti täydellinen perustuslaissa taattu lehdistövapaus, joka on laajennettu koskemaan myös radio-ja TV-toimintaa. Nettipuolella on kuitenkin vielä paljon puutteita. ”Toimittajat voivat arvostella kuningasta ja ministereitä, mistä ei voinut kuvitellakaan kuninkaan itsevaltaisen hallinnon aikana vuosi sitten”, Ohja totesi sähköpostihaastattelussa huhtikuussa 2007. ”Nykyään myös kymmeniä toimittajia surmanneita maolaisia voi kritisoida tiedotusvälineissä.”
Näin on kuitenkin vain pääkaupungissa Katmandussa. Maan suurimman nepalinkieleisen päivälehden Kantipur Dailyn pääätoimittaja Narayan Waglen mukaan toimittajien vainoaminen ja uhkailu sekä heihin kohdistunut fyysinen väkivalta jatkuu edelleen maaseudulla. Tekojen takana ovat niin maolaiset, etnisten ryhmien edustajat kuin hindufundamentalistit. "Terainin alueella toimittajien kimppuun on hyökätty ja heidän henkeään on uhattu", Wagle sanoi. Waglen johtaman lehden toimintaa on myös häiritty muutamilla alueilla: päivän lehtiä on poltettu ja toimittajia on painostettu julkaisemaan eri intressiryhmien puolesta puhuvia juttuja. "Kuukausi sitten hindufundamentalistit asettivat pommin Biratnagarin toimitukseemme sen jälkeen, kun olimme antaneet tukemme parlamentin sekularismi-julistukselle."
Ohja näkee Nepalin toimittajien tilanteessa mielenkiintoisia piirteitä. Aikaisemmin toimittajat protestoivat kaduilla demokratian puolesta diktatuuria vastaan. Nyt he ovat jälleen kaduilla, mutta toisesta syystä. ”Aikaisemmin demokratia oli toimittajien ainut taistelun syy. Nyt toimittajat taistelevat ammattinsa ja ammatinharjoittamisensa puolesta”, Ohja sanoi. He vaativat muun muassa muutoksia toimittajien työskentelyä ja työturvaa koskevaan asetukseen, mikä tällä hetkellä antaa lehtien sekä TV-ja radiokanavien omistajille vapaat kädet erottaa ja palkata ihmisiä. ”Toimittajat haluavat myös (vapaasti) nostaa mediassa esille muun muassa etnisten ja marginaalisten ryhmien asioita.”
Demokratian palauttaminen näkyy Ohjan mukaan myös tiedotusvälineiden kirjon laajenemisessa. "Uudet TV-kanavat, kuten Sagarmatha Television ja Avenues Television ovat valmiita aloittamaan toimintansa, ja myös uusia radiokanavia sekä lehtiä on syntynyt", Ohja iloitsi.
Ohjan mielestä maolaisten mukanaolo uudessa hallituksessa on selvästi parantanut sekä painetun että tv- ja radiojournalismin tilannetta. Entinen maolaississi Krishna Bahadur Mahara istuu uudessa väliaikaishallituksessa viestintäministerin pallilla ja hänen työnään on puolustaa sananvapauden levittämistä koko maahan erilaisten ohjelmien kautta, Ohja sanoi. Wagle on kuitenkin kriittisempi. Hänen mukaansa maolaiset eivät ole vielä uudistuneet tarpeeksi, jotta he olisivat uskottava demokraattinen (sananvapautta puolustava) puolue.
Vuonna 2006 Nepal oli Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemalla sananvapautta kuvaavalla listalla sijalla 159 (/168).
Katri Kaitainen
