Iran on ollut jo vuosia etenkin YK:n atomienergiajärjestö IAEA:n sekä Yhdysvaltojen erityistarkkailun alla. Länsimaiden hallitukset väittävät kehittävän omaa ydinasetta ja hankkivan samalla ohjusteknologiaa, jonka avulla se voisi rakentaa ydinohjuksen.
Iran on toistuvasti kieltänyt kansainvälisen yhteisön ja IAEA:n syytökset ja väittää kehittävänsä ydinteknologiaa vain ydinvoimaloita varten. Ongelmana on, että samaa teknologiaa, jolla uraania rikastetaan ydinvoimaloita varten, voidaan edelleen kehiteltynä käyttää myös ydinaseen valmistamiseen.
Konflikti ei ole vielä äitynyt väkivaltaiseksi, ja sitä yritetään ratkaista neuvottelemalla ja pakotteiden voimalla. Yhdysvallat ja sen liittolainen Iran pitävät kuitenkin mahdollisena myös hyökkäystä Iraniin.
Iranin nykyisen ydinteknologisen kiistan takana on vuosikymmeniä jatkunut epäluottamus Iranin ja länsimaisen maailman välillä. Yhdysvallat ja Britannia puuttuivat voimakkaasti Iranin tilanteeseen 1950-luvun alussa, kun maan pääministeri Muhammed Mussadeq aikoi kansallistaa maan öljyvarat. Yhdysvallat ja Britannia tukivat Iranin armeijaa, joka syöksi Mussadeqin vallasta ja nosti valtaan länsimielisen diktaattorin.
Yleisemmin Iranin ja länsimaiden välisiä suhteita hiertävän historian kulmakivenä on Iranin islamilainen vallankumous 1979, jolloin länsimielinen johtaja ajettiin maanpakoon. Shaahi Mohammad Reza Pahlavin itsevaltaista hallintoa vastustanutta vallankumousta johti maanpakoon shaahin aikaan joutunut Ajatollah Khomeini, islamin silloinen tärkein hengellinen johtaja. Khomeini kuoli vuonna 1989.
Välit kiristyivät entisestään, kun joukko iranilaisia opiskelijoita kaappasi 63 ihmistä Yhdysvaltain lähetystöstä panttivangikseen loppuvuodesta 1979.
Panttivankidraama kesti 444 päivää. Iranin nykyinen presidentti Mahmud Ahmadinejad oli mukana opiskelijajoukossa, mutta hänen suorasta osallistumisestaan panttivankien ottoon ei tiedetä varmasti.
Seuraava vuosikymmen merkitsi iranilaisille sotaa. Saddam Husseinin johtama Irak hyökkäsi Iraniin vuonna 1980. Sota kesti lähes koko vuosikymmenen, ja Iran jäi ilman länsimaiden apua. Se kärsi sodassa pahoin ja menetti myös luottamuksensa länsimaihin. Muun muassa Yhdysvallat tuki tuolloin sodassa Irakia ja Saddam Husseinia, vaikka myöhemmin kävi itse sotaan Saddamia vastaan. Asiantuntijoiden mukaan Iranin politiikassa näkyy yhä ajatus siitä, ettei Iran voi luottaa maan turvaamisessa muihin kuin itseensä.
Iranin ja Irakin sodan loppuvaiheessa yhdysvaltalaisjoukot ottivat yhteen iranilaisjoukkojen kanssa, vaikka maat eivät olleetkaan virallisesti sodassa. Pian sen jälkeen Yhdysvallat ampui alas iranilaisen lentokoneen Persianlahdella, ja koneen 290 matkustajaa kuolivat. Iran alkoi avoimesti paheksua Yhdysvaltojen läsnäoloa Persianlahdella. Yhdysvaltojen läsnäolo pitkittyi, kun Irak hyökkäsi vuonna 1991 Kuwaitiin. Iran ei osallistunut tähän sotaan.
Iranin ja länsimaiden suhteita on viime vuosikymmenen ajan leimannut vahva syyttelyn ja selittelyn vuoropuhelu. Yhdysvallat syytti Irania terrorismin tukemisesta ja ydinaseen havittelusta jo vuonna 1995 ja asetti Iranin öljy- ja kauppasaartoon. Iran kiisti Yhdysvaltojen syytökset.
Epäluulo Irania kohtaan heräsi, kun IAEA ilmoitti vuonna 2001, etteivät sen tarkastajat ole päässeet vapaasti tutkimaan Iranin ydinlaitoksia. Myöhemmin raportit kertoivat, ettei IAEA kykene varmasti sanomaan, etteikö Iranin kehittämää teknologiaa voitaisi käyttää myös ydinaseen valmistukseen.
IAEA:n mukaan Iran rikkoo näin toimillaan tärkeintä kansainvälistä ydinteknologiasopimusta eli niin sanottua ydinsulkusopimusta. Sopimuksessa ydinasemaat eli Yhdysvallat, Venäjä, Ranska, Kiina ja Iso-Britannia ovat sitoutuneet siihen, etteivät ne luovuta ydinaseita ydinaseettomille maille tai avusta niitä sellaisten hankkimisessa.
Sopimuksen osapuolina olevat ydinaseettomat 188 maata – myös Iran – ovat puolestaan luvanneet, etteivät ne ota vastaan tai muuten hanki ydinaseita. Sopimuksen ulkopuolella ovat yhä muun muassa ydinasevaltiot Israel, Intia ja Pakistan.
Ydinohjelman salaamisen lisäksi Iran on testannut ohjuksia, joiden kantomatka ulottuu Israeliin asti.
Israel on uhannut iskeä Iraniin, ellei se lopeta ydinohjelmaansa. Myös Yhdysvallat on sanonut, että se pitää tarvittaessa mahdollisena aseellista hyökkäystä, jolla pyrittäisiin tuhoamaan Iranin ydinlaitokset. Persianlahdella kytee siis edelleen laajan ja tuhoisan konfliktin mahdollisuus.
Konfliktiin on eri tavoin osallisina lukuisia maita ja kansainvälisiä järjestöjä. Syyt osallisuuteen ovat uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia ja historiallisia.
Teokraattinen eli uskonnollisten johtajien johtama shiiaenemmistöinen Iran herättää huolta ja vastustusta sunnienemmistöisissä tai merkittävissä sunnivähemmistöisissä lähialueen maissa, kuten Irakissa ja Saudi-Arabiassa. Shiiat ja sunnit ovat molemmat islaminuskoisia, mutta ryhmät ajautuivat vuosisatoja sitten erilleen profeetta Muhammedin oikeasta seuraajasta syntyneen kiistan takia.
Iranin väitetään tukevan Israelia vastaan taistelevia shiioja Libanonissa (Hizbollah) sekä erityisesti amerikkalaissotilaita sekä sunnitaistelijoita ja sunniväestöä vastaan iskuja tekeviä shiioja Irakissa. Sotkeutumalla Israelin ja Irakin konflikteihin Iran vaikeuttaa entisestään rauhan syntymistä Lähi-idän alueelle.
Yhdysvallat on merkittävä voima koko Lähi-idän alueella. Syyt ovat lähinnä poliittis-taloudelliset: Yhdysvallat haluaa kitkeä lännen vastaista muslimiterrorismia ja varmistaa itselleen samalla alueen tärkeät öljyvarat ja muut luonnonrikkaudet.
Yhdysvallat on Israelin voimakas liittolainen, ja Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejadin avoin vihamielisyys Israelia kohtaan on herättänyt raivoa ja pelkoa Israelissa ja Yhdysvalloissa. Pian World Trade Centerin terrori-iskujen jälkeen Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kutsui Irania yhdeksi “pahan akselin” maaksi Pohjois-Korean ja Irakin ohella.
YK:n atomienergiajärjestö IAEA on yksi konfliktin osapuolista siten, että sen tiedot ja toiminta olivat ratkaisevassa asemassa koko konfliktin syntymisen ja todennäköisesti myös sen ratkaisun kannalta. IAEA:n tehtävänä on valvoa, ettei ydinteknologiaa käytetä muihin kuin rauhanomaisiin tarpeisiin.
YK:n turvallisuusneuvosto on aktiivisesti yrittänyt ratkaista kiistaa sekä neuvottelemalla että pakotteilla uhkaamalla. Neuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä erityisesti Ranska ja Britannia ovat pyrkineet ratkaisemaan konfliktin neuvottelemalla. Venäjä ja Kiina ovat vastustaneet YK:n turvallisuusneuvostossa kovempia pakotteita Irania vastaan, mutta suostuivat niihin lopulta joulukuussa 2006. Molemmat maat epäröivät asettaa Iranille kovia pakotteita omien taloudellisten etujensa vaarantumisen takia. Viime aikoina tosin etenkin Venäjän ja Iranin välit ovat viilentyneet.
Ydinkiista kiristyi syyskuussa 2001, kun Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA ilmoitti Iranin kehittelevän erittäin aggressiivisesti ydinasetta. Samassa kuussa Yhdysvallat joutui terrori-iskun kohteeksi, kun terroristit kaappasivat neljä lentokonetta ja ohjasivat kaksi niistä törmäämään New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin.
Muutama kuukausi iskun jälkeen, tammikuussa 2002, Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush kutsui Irania, Irakia ja Pohjois-Koreaa “pahan akselin maiksi". Iran raivostui syytteistä.
Jännitys näytti laukeavan kesäkuussa 2003, kun YK:n puolueeton atomienergiajärjestö IAEA teki lukuisia tarkistuksia Iranissa. Selvää merkkiä ydinaseen kehittelemisestä ei löytynyt Yhdysvaltojen vahvoista epäilyistä huolimatta.
Epäilyt vahvistuivat maaliskuussa 2004, kun Iran kielsi IAEA:n tarkastukset. Kielto oli seurausta YK:n päätöslauselmasta, jonka mukaan Iran on pitänyt ydinteknologian kehittelysuunnitelmat salaisina ja rikkonut siten ydinsulkusopimusta jo vuosikausia. Neuvotteluyritykset jäivät laihoiksi, ja Iran kiihdytti uraanin rikastamista. Pian tämän jälkeen IAEA julkaisi satelliittikuvia Iranin asetehtaista, joiden se epäili olevan mukana ydinaseen valmistuksessa.
Tammikuussa 2005 Eurooppa ja Iran aloittivat neuvottelut. Neuvotteluiden päätavoitteena oli saada Iran lopettamaan uraanin rikastaminen välittömästi.
Iranin presidentti vastasi helmikuussa 2005, ettei maa aio luopua uraanin rikastamisesta eikä ydinteknologian kehittämisestä. Iran väitti tuolloin ja väittää yhä kehittävänsä ydinteknologiaa vain rauhanomaisiin tarpeisiin. Neuvotteluyrityksistä huolimatta Iran ei suostunut lopettamaan hankkeitaan, jolloin YK:n turvallisuusneuvosto julisti yksipuolisesti päätöslauselman erilaisista sanktioista Iranille joulukuussa 2006.
Iranin presidentti puolusti ohjelmaa yhä väittämällä, että ydinteknologiaa kehitetään vain rauhanomaisesti. Maaliskuussa 2007 turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet ja Saksa pääsivät yksimielisyyteen päätöslauselmasta, jolla tiukennettiin Irania koskevia pakotteita. Pakotteet kohdistuvat muun muassa asevientiin sekä valtion omistamaan Sepah-pankkiin. Lokakuussa 2007 Yhdysvallat päätti omista laajoista talouspakotteista Irania vastaan.
Maaliskuussa 2008 turvallisuusneuvosto tiukensi Iranin-vastaisia pakotteita jälleen ja laajensi niitä koskemaan useampia yksilöitä ja yrityksiä.
Länsimaiden ja Iranin välit kiristyivät entisestään, kun istuvan presidentti Mahmud Ahmadinejadin valinta uudelle kaudelle synnytti kesäkuussa 2009 Iranin pahimmat levottomuudet sitten vuoden 1979 vallankumouksen. Länsimaat kritisoivat mellakoiden väkivaltaista tukahduttamista, Iran taas syytti länsimaita levottomuuksien aiheuttamisesta.
Syksyllä ydinkiista paheni jälleen, kun Iran myönsi olevansa rakentamassa uutta uraaninrikastuslaitosta lähelle Qomin kaupunkia. Laitos oli ollut rakenteilla jo kolme vuotta.
IAEA pääsi vierailemaan tarkastamossa lokakuussa, mutta vaati päätöslauselmassaan Irania lopettamaan rikastamon rakentamisen. Vastatoimena Iran ilmoitti rajoittavansa yhteistyön IAEA:n kanssa minimiin.
Lokakuussa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat sekä Saksa tarjosivat Iranille mahdollisuutta rikastaa uraania Venäjällä ja Ranskassa. Iran kuitenkin kieltäytyi ehdotuksesta. Marraskuussa maa uhmasi länsimaita jälleen ilmoittamalla suunnittelevansa kymmenen uuden uraaninrikastamon rakentamista.
Helmikuussa 2010 Iran ilmoitti ryhtyneensä tuottamaan 20-prosenttista uraania Natantzin laitoksessa. Ydinvoimaan käytettävä uraani on alle 5-prosenttista. Ydinaseeseen tarvittavan uraanin pitää olla kuitenkin yli 90-prosenttista.
Toukokuussa Turkin ja Brasilian välitettyä neuvotteluita Iran suostui viimein sille edellisenä syksynä esitettyyn ehdotukseen lähettää uraania ulkomaille rikastamista varten.
Länsimaita lupaus ei kuitenkaan enää vakuuttanut. YK:n turvallisuusneuvosto päätti kesäkuussa pakotteiden koventamisesta. Kyseessä on neljäs sanktiokierros Irania vastaan. Sanktioihin kuuluu tiukempi asevientikielto, taloudellisia ja pankkeihin kohdistuvia pakotteita sekä matkustuskieltoja ja varojen jäädytyksiä.
Iran ilmoitti päätöksen jälkeen, ettei se aio luopua ydinohjelmastaan, vaan jatkaa uraanin rikastamista ja jopa laajentaa ydinohjelmaansa.
YK:n sanktioiden jälkeen myös Yhdysvallat ja EU kiristivät pakotteitaan Irania vastaan.
Syksyllä kriisissä keskityttiin vuoden ajan jumissa olleiden neuvotteluiden edistämiseen. Neuvotteluihin päästiin lopulta joulukuussa Genevessä, mutta niissä sovittiin vain, että seuraavat neuvottelut pidetään tammikuussa 2011 Istanbulissa.
Iran kieltäytyi keskustelemasta uraanin rikastamisen lopettamisesta, ja myös Istanbulin neuvottelut päättyivät tuloksettomina.
Samaan aikaan Iran on vihjaillut ydinohjelmansa etenemisestä. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton sanoi kuitenkin tammikuussa, että sanktiot ovat hidastaneet ydinohjelmaa.
Kriisin ratkaisua ovat viime aikoina mutkistaneet myös uudet sodankäynnin muodot: vuonna 2010 Iranin teollisuuslaitoksiin iski Stuxnet-tietokonevirus. Iran epäili viruksesta Yhdysvaltoja ja Israelia, ja myös länsimaiset asiantuntijat ovat löytäneet merkkejä Yhdysvaltain ja Israelin osallisuudesta. Keväällä 2011 Iran epäili, että maahan on jälleen päästetty uusi tietokonevirus.
Syytökset Iranin ydinohjelman sotilaallisista ulottuvuuksista jatkuivat halki vuoden 2011. IAEA:n julkaisemissa raporteissa todettiin kuitenkin toistuvasti, että Iran noudattaa ydinsulkusopimuksen mukaisesti ydinmateriaalinsa varastointia ja tuotantoa. Iran jatkoikin uraanin rikastamista YK:n kauppapakotteista huolimatta.
Marraskuun alussa IAEA julkaisi aiempaa tiukkasanaisemman raportin epäilyistään ydinohjelman rauhanomaisuudesta. Vaikka muun muassa Yhdysvallat painotti raportin paljastusten laajuutta, se sisälsi monien riippumattomien asiantuntijoiden mukaan vain vähän uusia paljastuksia.
Tästä huolimatta monien länsimaiden hallituksissa nostettiin esille uusien talouspakoitteitten mahdollisuus.
Vuoden aikana Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut julkaisivat myös uuden turvallisuusselvityksen ydinohjelmasta. Poiketen edellisestä, vuonna 2007 julkaistusta raportista, uusi selvitys pidettiin salaisena. Lehdistölle vuodettujen tietojen mukaan raportti pitäytyi aiemmassa arviossaan, jonka mukaan Iran lopetti ydinaseen kehittelyn vuoteen 2004 mennessä huomattavalla todennäköisyydellä.
Ulkovallat ovat tästä huolimatta kiristäneet otteitaan. Joulukuussa 2011 EU ja Yhdysvallat asettivat Iranille entistä laajempia pakotteita ja samalla Yhdysvallat syytti Irania Saudi-Arabian Washingtonin suurlähettilään salamurhan suunnittelusta. Vuoden 2012 alussa Iranissa surmattiin jo viiden ydinohjelman parissa työskennellyt tiedemies.
Tämän lisäksi julkinen retoriikka sotilaallisista iskuista on luonut lisäjännitteitä. Iranin kriisin ratkaisemisen edellytykset vaikuttavat huonommalta kuin pitkään aikaan.
Lähteet: BBC, The Guardian, Helsingin Sanomat, Reuters, International Crisis Group
OneWorld TV: Yhdysvaltain presidentti Barack Obama puhuu iranilaisille
Konfliktikokonaisuutta ylläpitää Suomen OneWorld -portaaliyhdistys ulkoministeriön kehitysviestinnän toimeksiannosta. Tekstit on koottu julkisista lähteistä eivätkä ne välttämättä edusta ulkoministeriön virallista kantaa. |
Päivitetty 27.2.2013