Merit Hietanen: Hapankorput loppuivat Gazasta
Kuin asemasodan näytelmä, jossa tankit seisovat estradilla ja aseen piippu hievahtaa tähystystornissa. Loman jalkeen palaan taas Ereziin, rajanylityspaikkaan, jonka läpi kulkevat ne, joilla on oikeus matkata Gazan ja Israelin välillä. Erez on suunnaton kompleksi, jossa matkaaja kokee passinleimauksia, nousevia aitoja, laskevia puomeja ja rullittain piikkilankaa.
Aikoinaan Erezin läpi kulki päivittäin tuhansia Gazan työläisiä Israeliin hankkimaan jokapäiväisen leipänsä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Nyt kansainväliset työntekijät moikkailevat toisiaan porttien välillä, muutama gazalainen jonottaa hallin toisessa salissa ja siivooja kiillottaa lattiaa. Gazalaisten työt ovat huventuneet.
Abu Dan -perheen tekstiilitehdas, jossa työskenteli ennen saartoa 300 ihmistä. Saarron jälkeen työmäärä väheni dramaattisesti , vaikka tehdas on yrittänyt myydä paikallisilla Gazan markkinoilla. Tehtaassa työskentelee nyt neljä ihmistä. Kuva: Anne Paq
Internetissä on sukkuloinut jo vuosikausia kuvasarjoja Gazan viiden tähden hotelleista, tyylikkäistä ravintoloista, täysistä supermarketeista ja rannalla välimeren tuoksussa lekottelevista ihmisistä. Nämä viestit väittävät median välittämää kuvaa Gazan köyhyydestä propagandaksi. Tosiasia kuitenkin on, että nälkä ei ole poistunut Gazasta mihinkään.
Gazassa on saarrosta huolimatta kuitenkin tarjolla lähes kaikkea, sillä 80 prosenttia ruokatarvikkeista kuljetetaan Egyptistä maan ali tunnelia pitkin. Mozzarellaa en ole löytänyt, mutta hapankorppuja kylläkin. Tämä laiton tavaroiden kuljetus on luonut 600 uutta miljonääriä ja notkuvat vihanneskojut – ainakin Gaza Cityyn, joka on kaistaleen vaurain kaupunki. Siinain tilanteen muututtua tunnelituonti on kuitenkin entistä epävarmempaa, eikä hapankorppuja lähimarketissa enää ollut. Muunkin ruuan ja rakennustarvikkeiden saanti on heikentynyt.
Ongelmana on, ettei suurimmalla osalla gazalaisista ole varaa tarjolla oleviin hulvattomuuksiin. 44 prosenttia gazalaisista on turvattomia ruuan suhteen – nämä perheet tuskin istuvat hulppeissa ravintoloissa. Gazassa, kuten muuallakin maailmassa rikkaat porskuttavat ja heille löytyvät omat markkinansa.
Tunneleiden läpi kulkee tavaraa, ja Israel tuo kaistaleelle myös omat tuotteensa, mutta Hamasin noustua johtoon Israel on ottanut niskalenkin Gazan viennistä. Kuukausittain kaistaleelta pääsee jokunen rekka mansikkaa tai tomaattia, jos Israelissa sattuu olemaan pula. Ennen Gazan saartoa rajan yli ajoi 2 000 rekallista Gazan tuotteita.
Saarto on käytännössä tuhonnut paikallisen yrittäjyyden. Yritykset eivät voi myydä tuotteitaan Israeliin tai Länsirannalle, jossa oli ennen 80 prosenttia Gazan markkinoista. Tunnelikauppa heikentää niiden tilannetta entisestään – yrittäjät eivät pysty Gazassa kilpailemaan halventuneen tunnelitavaran kanssa. Niinpä yritys toisensa perään on sulkenut ovensa – tarinoita menestyneistä yrittäjistä, jotka nyt seisovat UNRWAn ruokajonoissa, riittää. Saarron viidentenä vuosipäivänä UNRWAn päävaltuutettu Filippo Grandi sanoi Gazan talouden olevan täysin häivytetty.
Niskalenkkiä ei ole otettu Hamasista vaan tavallisista Gazan tallaajista.
Gazan epävarma tarviketilanne on kannustanut uuden flotillan liikkeelle. Heinäkuun lopulla Estelle lähti reissuun. Se tuo avustustarvikkeita, joskin sen olisi hyvä matkatessaan ottaa kantaa Israelin vientisaartoon. Näin pitäisi toimia myös kansainvälisen yhteisön, joka on talouskriisin keskellä vähentänyt rahoitustaan UNRWAlle.
Israelia tulee kannustaa avaamaan Gazan rajat viennille ja työläisille, jolloin gazalaiset voisivat ottaa paremmin vastuun elinkeinoistaan.
Kirjoittaja tekee kehitysyhteistyötä YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWAn palveluksessa.
