Janne Rantala: Suorapuheinen ystävä
O País-päivälehden etusivulla komeileva Ruotsin suurlähettiläs voisi olla naapurin täti Suomesta, mutta sellaiseksi hänellä on varsin kärkevät näkemykset Mosambikin eliitistä. Miksi kukaan lounasseurueestamme ei kuitenkaan pahastu lähettilään moitteista?
O Pais -lehden myyjä, Mosambik. Kuva: Janne Rantala
Tutulla myyntipisteellä huomaan lehden kannessa vaaleatukkaisen ja sinisilmäisen naisen kasvot. Vaatteet ovat siistit mutta vaatimattomat, ja korvassa roikkuu Afrikan mantereen muotoinen hopeakoru. Ulkonäkönsä puolesta hän voisi olla naapurin täti Kälviältä, mutta hän ei ole. Hän on Ulla Andrém, Ruotsin suurlähettiläs Mosambikissa. Siksi nainen näyttää niin tutulta. Hän ei ole julkisuudessa ensimmäistä kertaa.
Silmäni osuu kissankoiseen lainaukseen ”Korruptio on erittäin suuri ja näkyvä ongelma Mosambikissa”. Ylpeänä naapuristamme ostan lehden. Isoin kuvin varustetussa kolmesivuisessa haastattelussa suurlähettiläs perustelee, miksi Ruotsi ainoana Mosambikin 19 avuantajasta vähensi suoraa budjettitukeaan, nimittäin 795 miljoonaa Ruotsin kruunua.
”Budjettituen maksavat Ruotsin kansalaiset, mukaan lukien köyhät. Siksi meidän täytyy tarkkaan seurata, miten Mosambikin valtio käyttää tukea. En ymmärrä, miksi maa, joka vastaanottaa tukea, käyttää sitä hallitsevan luokan luksuselämään ja kalliisiin autoihin.”
Kovista sanoistaan huolimatta suurlähettiläs korostaa Ruotsin ja maiden hyviä suhteita ja pitkää yhteistyötä. Hän muistuttaa, että Ruotsi tuki aikoinaan jo Mosambikin itsenäisyystaistelua. Vuodesta 1964 ollaan oltu ystäviä, joten auktoriteettia on. Muistaisipa joku tämän myös Suomesta.
Suurlähettiläs huomauttaa, että Rio de Janeiron taannoisessa ilmastokokouksessa Mosambikin delegaatio majoittui viiden tähden hotelliin, yhteen suurkaupungin kalleimmista. Mosambik on kuitenkin yksi maailman köyhimmistä maista eikä sellainen voi olla hyväksi maan kansainväliselle maineelle. Ruotsin kansalaiset eivät suurlähettilään mukaan hyväksyisi tällaista, hän itse ei esimerkiksi saa lentää ensimmäisessä luokassa.
Andrém painottaa sitä, että korruption vastaiset puheet eivät riitä, eivätkä jätti-investointeja koskevat sopimukset voi olla vain monikansallisten suuryritysten ja ylimmän valtionjohdon välinen asia.
”Korruptio on erittäin näkyvä ongelma Mosambikissa. Ihmiset joutuvat maksamaan aivan liian monta Coca-Colaa saavuttaakseen päämääriään. Mutta vielä suurempi ongelma on läpinäkyvyyden puute joissakin suuria investointeja koskevissa sopimuksissa, erityisesti nyt kun luonnonvaroja löydetään jatkuvasti", hän sanoo haastattelussa.
Keskustelemme haastattelusta lounaalla tutkijakollegojen kanssa. Haastattelu on näytetty kokonaisuudessaan STV:ssä, televisiokanavalla, joka on osa samaa konsernia O País -lehden kanssa, ja sitä on siteerattu kauttaaltaan maan itsenäisessä lehdistössä.
Yllättäen kukaan ei pidä ruotsalaisdiplomaatin näkemyksistä avunantajamaan tungettelevana puuttumisena Mosambikin sisäisiin asioihin. Vain nuori sosiologi moittii suurlähettilästä, koska pitää tämän kritiikkiä liian ympäripyöreänä: korruptio on suuri ongelma, se tiedetään, mutta pitäisi vielä uskaltaa kertoa kuka on korruptoitunut.
Totuuden ilmaisemisen ammattilaisena yhdyn kollegani kantaan. Naapurin puolustukseksi kuitenkin lisään epäileväni, että suurempaan suoruuteen eivät diplomaatin valtuudet taida riittää.
Lähde: José Belmiro: ”A corrupção é um problema muito grande e visível em Moçambique”, O País, 29.6.
Kirjoittaja on Mosambikissa asuva tutkija, joka pitää kaksikielistä antropologista uutisblogia http://www.unissakavelijamaasta.blogspot.fi/
Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
