Minun unelmani: Sambialainen vaatesuunnittelija laittaa muodin perheen edelle

Sambialaiselle muotisuunnittelijalle Christina Kamamba Syafonkolle asioiden tärkeysjärjestys on selvä: ensin ura, sitten perhe. Unelmana on tuoda sambialainen muoti maailmankartalle.

Christina Kamamba Syafonko löysi vaatesuunnittelusta unelmansa. Kuva: Hanna Koivisto

Kuka olet?

Nimeni on Christina Kamamba Syafonko. Olen 29-vuotias ja asun aviomieheni kanssa Sambian pääkaupungissa Lusakassa. Meillä ei vielä ole lapsia. Minulle työ tulee ensin, sitten lapset. Hankimme varmaan yhden, koska mieheni haluaa kovasti omaa lasta. Sen jälkeen voimme mielestäni adoptoida, koska tässä maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia.

Sambialainen isäni ja venäläinen äitini tapasivat isän opiskellessa Neuvostoliitossa. Minä synnyin ja asuin siellä kolme ensimmäistä vuottani. Veljeni opiskelee nyt Venäjällä. Koulun kävin pohjoisessa Sambiassa. Tiedän olevani etuoikeutetusta, keskiluokkaisesta perheestä.

Mitä työtä teet ja mikä on koulutuksesi?

Olen muotisuunnittelija. Minulla on oma yritys XstinA Creations, jonka omistamme isäni ja mieheni kanssa. Minulla on kaksi ompelijaa ja kumppani, joka työskentelee komissiolla. Olemme luoneet Kamanga-vaatemerkin, joka sisältää afrikkalaisista kankaista tehtyjä naisten vaatteita. Teemme tilaustöitä ja myymme vaatteitamme kaupassamme ja markkinoilla.

Halusin aina tehdä jotain taiteellista, mutta vanhempani olivat sitä vastaan ja päädyin opiskelemaan Venäjälle ensin venäjää ja sitten eläinlääketiedettä. Se ei kuitenkaan ollut minua varten, ja palasin pian Sambiaan. Vanhempani ovat aina kannustaneet minua yksityisyrittäjäksi, ja he kehottivat minua hankkimaan liiketoiminnan pyörittämiseen liittyvän tutkinnon. Tutkinnon jälkeen työskentelin jonkin aikaa kirjanpitäjänä, mutta sekään ei ollut alun jälkeen kiinnostavaa. Lopulta lähdin Etelä-Afrikkaan Midrand Graduation Instituteen opiskelemaan vaatesuunnittelua. Valmistuin sieltä vuonna 2009.

Millainen on elämäsi kymmenen vuoden päästä?

Elämän pitäisi olla melko hyvää. Toivon, että minulla on vähemmän töitä, mutta rahaa silti tulee. Haluan keskittyä suunnittelemiseen, piirtämiseen, maalaamiseen ja tutkimukseen. Ehkä minulla on myös aikaa lapsille.

Yritykseni on edelleen elossa, mutta Kamanga-merkki on mahdollisesti myyty, sillä se on kehitetty myymistä varten.

Mistä unelmoit?

Haluan luoda jotain, josta me sambialaiset voimme olla ylpeitä. Haluan luoda vaatemerkin, joka seisoo samanvertaisen eteläafrikkalaisten merkkien rinnalla ja kilpailee samoista asiakkaista. Toivon niiden näkevän minut uhkana.

Haluan sambialaisten olevan ylpeitä siitä, että joku on sambialaista. Liian moni asia joudutaan nykyisin tuomaan ulkomailta. Esimerkiksi kaikki käyttämäni kankaat, napit ja langat ovat ulkomailta, koska tekstiiliteollisuutemme on kuollut.

Poliitikkojen pitäisi kuunnella, kun meillä nuorilla sambialaisilla on suunnitelmia. Meillä on paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta heitä ei tueta. Itse olen kouluttanut henkilökuntani niin, että he voivat työskennellä kansainvälisin standardein. Toivon, että joskus tulevaisuudessa voin työskennellä kokonaisen tekstiilitehtaan kanssa ja meillä on järjestelmä, jolla kouluttaa sambialaisia esimerkiksi kaavojen tekemisessä. Nyt Sambiassa ei taida olla juuri ketään, joka osaa piirtää kaavoja, ja ompelijatkin oikovat paljon, jolloin laatu kärsii. Meillä ei ole edes vaatesuunnittelualan koulua.

Hanna Koivisto