Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Köyhät maat potevat rikkaita tauteja - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 18.3.2011

Köyhät maat potevat rikkaita tauteja

Suurin osa maailman maista kantaa kaksinkertaista tautitaakkaa. Perinteiset tartuntataudit tappavat yhä ihmisiä, mutta kun elintaso nousee, myös krooniset sairaudet lisääntyvät.

Vilkaistaan aluksi kuolinsyitä rikkaassa Pohjoisessa ja köyhässä Etelässä: Vauraissa maissa ihmiset menehtyvät etupäässä kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpiin. Köyhimmissä kehitysmaissa asukkaat kuolevat yhä tartuntatauteihin eli niin kutsuttuihin köyhyystauteihin, kuten hengitystieinfektioihin, tuberkuloosiin ja ripuliin.

Noiden ääripäiden väliin jäävät keskitulotason maat, valtaosa maailman valtioista. Nuo kehittyvät maat kantavat niin kutsuttua kaksinkertaista tautitakkaa. Yhtäältä perinteiset tartuntataudit tappavat ihmisiä, toisaalta elintaso nousee ja krooniset sairaudet lisääntyvät. Sydän- ja verisuonitaudit ovat nousseet useimmissa kehittyvissä maissa yleisimmäksi kuolinsyyksi.

 Näin on jo käynyt Latinalaisessa Amerikassa ja suuressa osassa Aasiaa ja Afrikkaa.

”Kehittyvät maat ovat kuin 1970-luvun Pohjois-Karjaloita”, sanoo Suomen itärajan silloinen terveysvalistaja, nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtaja Pekka Puska. Hän on Maailman terveysjärjestön WHO:n syöväntutkimuskeskuksen IARC:n hallintoneuvoston puheenjohtaja ja Maailman sydänjärjestön WHF:n entinen puheenjohtaja.

Puska ottaa esiin kuvioita, joissa näkyy karkeita lukuja maailman väestön kuolinsyistä.

Vuonna 2005 sydän- ja verisuonitauteihin menehtyi 17 miljoonaa, syöpiin kahdeksan miljoonaa ja kroonisiin hengitystieinfektioihin neljä miljoonaa maailman ihmistä. Aidsiin kuoli tuona vuonna kolme miljoonaa, tuberkuloosiin vajaat kaksi miljoonaa ja malariaan miljoona ihmistä.

”Valtaosa maailman sydäntaudeista esiintyy nykyisin kehitysmaissa”, Puska toteaa ja näyttää WHF:n tilastoja, joiden mukaan neljä viidestä krooniseen sairauteen kuolleesta asui köyhässä tai keskitulotason maassa.

Köyhyyden taudit

Maailman köyhin kolkka löytyy Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, jossa perusterveydenhuolto ontuu ja ihmiset menehtyvät yhä perinteisiin tartuntatauteihin. Yksinkertaistaen voi todeta, että mitä enemmän köyhyyttä, sitä enemmän tartuntatauteja.

Taudit lisäävät edelleen köyhyyttä, ja näin noidankehä on valmis.

”Köyhät etelän maat ovat paratiiseja viruksille ja bakteereille”, THL:n erikoistutkija Hanna Nohynek sanoo ja listaa syitä: ”On kuuma ilmasto, likaista juomavettä, puutteellinen hygienia, tiivistä asumista ja aliravitsemusta, joka altistaa tartuntataudeille.”

Haavoittuvimpia ovat lapset, joiden yleisin kuolinsyy kehitysmaissa on keuhkokuume.

Myös ripuli, tuberkuloosi ja malaria ovat tavallisia kuolinsyitä, vaikka ne ovat ehkäistävissä ja  hoidettavissa. Malaria tappaa viisi jumbojetillistä lapsia päivässä, THL:n kansainvälisten asiain yksikön kehittämispäällikkö Marja Anttila toteaa. Hoitoon hakeudutaan myöhään, sillä tauteja ei tunneta ja sairaalat ovat kaukana. Niissä ei välttämättä ole edes lääkäreitä, hoitajia tai lääkkeitä.

”Eteläisen Afrikan naisten suurin kuolinsyy on hiv/aids, sillä he eivät voi suojautua taudilta”, Anttila selittää. Naisten eliniän odote on laskenut hiv/aidsin vuoksi useilla kymmenillä vuosilla.

Myös ihmisten tai luonnon aiheuttamat katastrofit lisäävät köyhyyttä ja tartuntatauteja, Anttila muistuttaa. Hän mainitsee Angolan esimerkkinä hauraasta maasta.  Telttamajoituksessa, kuten maanjäristyksestä toipuvassa Haitissa, taudit leviävät nopeasti, koska ihmiset elävät tiiviisti ja hygieniataso on kehno.

Kehitysmaiden ihmisten kuolleisuusluvut laskevat, jos alle viisivuotiaiden ja etenkin vauvojen kuolleisuus vähenee, Anttila sanoo.

Kehitystä onkin tapahtunut, ja se näkyy viime vuosikymmenten luvuissa. Alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuus laski karkeasta 12,5 miljoonasta alle 10 miljoonaan vertailuvuosina 1990 ja 2007. Vastaavina vuosina tuhkarokko vähentyi rokotusten vuoksi huikeat 90 prosenttia. 

Köyhyystaudit vähenevät kehitysmaissa sitä mukaa, kun yleinen elintaso nousee. Esimerkiksi rokotusohjelmat, terveysvalistus, naisten ja tyttöjen koulutus, imetyksen edistäminen, hygienian nousu ja perusterveydenhuollon riittävät palvelut heijastuvat kansalaisten terveyteen.

Ja kun kansalaiset voivat paremmin ja pystyvät töihin, myös kansantalous kohenee.

”Terveys on osa kestävää kehitystä”, Anttila sanoo: ”Ennen kehitysmaissa ajateltiin, että terveys syö vain rahaa. Nykyisin terveys aletaan mieltää sijoitukseksi, joka tuottaa.”

Kaupungistumisen kirot 

Yli puolet kehitysmaiden asukkaista elää kaupungeissa, ja muuttovirta sen kuin jatkuu. Maaseudun köyhät ihmiset lähtevät työn perässä kaupunkeihin niin Afrikassa kuin Aasiassakin.

Kaupungistumisella on valtava vaikutus terveyteen, Hanna Nohynek sanoo.

Maaseudulla ihmiset viljelevät ravintonsa, tekevät raskasta ruumiillista työtä ja kulkevat jalan pitkiä matkoja. Kaupungeissa he ostavat halpaa teollisesti tuotettua ruokaa, jossa on runsaasti rasvaa, suolaa ja sokeria. Tupakkaa kuluu, samoin alkoholia. Liikkuminen on vähäisempää. Vähitellen köyhät ihmiset lihovat. Verenpaine kohoaa, kolesteroliarvot nousevat.

Etenkin lapset menehtyvät yhä tartuntatauteihin. Samaan aikaan krooniset sairaudet, kuten kakkostyypin diabetes ja sydäntaudit, yleistyvät. Niihin kuollaan nuorempina kuin länsimaissa.

”Kehittyvien maiden terveydenhoito on yleensä hyvin niukkaa. Esimerkiksi voimavarat diabeteksen tai verenpainetaudin tunnistamiseen ja hoitamiseen ovat vähäiset. Lihavuus on nykyisin köyhien ihmisten ongelma valtaosassa maailmaa, poislukien köyhimmät maat, kuten Saharan eteläpuolinen Afrikka”, Pekka Puska sanoo.

Vielä parikymmentä vuotta sitten kehitysmaiden rikkaat ihmiset olivat lihavia. Nykyisin he huolehtivat yhä enemmän terveydestään ja painostaan, Puska selittää. Kehitysmaiden köyhät kansalaiset lihovat suhteellisesti eniten, koska he syövät halpaa ja energiapitoista ravintoa.

Teollisuusmaillakin on osuutensa kehitysmaiden köyhien terveysongelmiin, Puska huomauttaa.

”Virvoitusjuoma- ja tupakkateollisuus markkinoivat tuotteitaan köyhille ihmisille tavoilla, jotka eivät enää onnistu teollisuusmaissa. Coca-Cola-automaatit, McDonald’sin pikaruoka ja nuorten bilettämiskulttuuri oluenjuonteineen ovat yleistyneet kehitysmaissa.”

Usein sanotaan, että amerikkalaiset ovat maailman lihavin kansa ja suomalaiset toiseksi lihavin. Väitteet eivät pidä paikkaansa, Puska toteaa. Nykyään maailman lihavimmat ihmiset asuvat Tyynenmeren pienissä saarivaltioissa, kuten Tongalla ja Samoassa.

Taustalla vaikuttaa kansainvälinen kauppa. ”Australia ja Uusi-Seelanti myyvät halvalla ylijäämärasvaansa saarivaltioihin, aivan kuten Euroopan unionin maat Itä-Eurooppaan.”

Vaurauden kääntöpuoli

Länsimaat kärsivät ennen toista maailmansotaa äiti- ja lapsikuolleisuudesta ja kulkutaudeista, kuten tuberkuloosista. Sotien jälkeen kulkutaudit katosivat ja sydäntautikuolleisuus kasvoi. Nyt sekin on laskenut, esimerkiksi Suomessa 80 prosenttia 1970-luvun lukemista, Puska selittää ja lisää:

”Painopiste on nykyisin ikääntyvässä väestössä, mikä on terveystyön suuri saavutus.”

 Olennaisinta länsimaissa ei enää ole kuolleisuuden vähentäminen vaan terveiden elinvuosien lisääminen, jotta ihmisten työ- ja toimintakyky säilyisivät mahdollisimman pitkään. Terveyden ja hyvinvoinnin asiat nousevat yhä vahvemmin esille Suomen kaltaisissa maissa, Puska sanoo.

Hyvinvointi on kuitenkin eriarvoistunut, ja se näkyy kansalaisten elintavoissa.

Parhaiten voivat ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat koulutetut kansalaiset, jotka huolehtivat itsestään hyvin. He urheilevat, eivät tupakoi, syövät terveellisesti, juovat alkoholia kohtuullisesti ja käyttävät työterveyshuoltoa, joka on esimerkiksi Suomessa loistoluokkaa.

”Elintavoista helpointa on muuttaa omaa ravintoaan”, Puska sanoo. Hän neuvoo karsimaan pois turhaa sokeria, suolaa, kovia rasvoja ja lisäämään lautaselle kasviksia, pehmeää rasvaa ja kuituja.

Ylivoimaisesti pahin yksittäinen terveysuhka on tupakka, ainakin jos Puskaa kuuntelee:

Puolet päivittäin tupakoivista kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin, kuten sydäntautiin ja syöpään. Tupakointi tappaa viitisentuhatta suomalaista vuodessa. Monissa länsimaissa tupakointi yleisissä sisätiloissa on kielletty lailla, mikä vaikuttaa suuresti kansanterveyteen.

Useissa länsimaissa tupakkaa ei saa markkinoida, toisin kuin kehitysmaissa.

”Kehitysmaat ovat painostaneet WHO:ta rajoittamaan tupakan lobbausta ja markkinointia köyhissä maissa”, Puska sanoo. Moni kehitysmaa on jo ratifioinut WHO:n tupakkakonvention vuodelta 2003.

Myös elintarvike-, alkoholi- ja lääketeollisuus pitävät kehitysmaita vahvasti otteessaan.

Yhteiste uhat

Tulevaisuuden maailmanlaajuisia terveysongelmia voi tarkastella vaikka näin:

Rikkaissa teollisuusmaissa suurin uhka löytynee influenssaepidemioista. Mikrobit leviävät helposti, kun ihmiset ja elintarvikkeet liikkuvat. Toisaalta kansainvälinen yhteistyö epidemioiden nujertamiseksi on lisääntynyt, ja rikkaat maat kehittävät nopeasti rokotteita viruksia vastaan.

Rikkaat teollisuusmaat tukevat myös köyhien kehitysmaiden rokotusohjelmia.

Väliinputoajia ovat Filippiinien kaltaiset kehittyvät maat, joiden bruttokansantuote katsotaan niin suureksi, ettei rokotetukea myönnetä. Bruttokansantuotteen kasvu lisää kansanterveyttä vain tiettyyn rajaan asti, minkä jälkeen bruttokansantuote ja hyvinvointi eivät juuri korreloi. Esimerkiksi köyhässä Costa Ricassa kansanterveys on samaa luokkaa kuin rikkaassa Yhdysvalloissa.

Köyhimpien Afrikan maiden suurimpia vitsauksia ovat edelleen tartuntataudit, sillä niillä ei ole varaa ostaa kalliita rokotteita eikä peruslääkkeitä.

Yksi nousevista maailmanlaajuisista tartuntataudeista on denguekuume, joka leviää hyttysen välityksellä. Viime vuonna sitä tavattiin jo Ranskassa ja Italiassa. Länsimaissa denguevirus tosin saataneen lähivuosina kuriin rokotteella, joka on jo kehitteillä.

Selvää on, että maailmanlaajuiset terveyserot kaventuvat lähes kaikkialla maailmassa.

Esimerkiksi kiinalaisten elinikä ja terveydentila alkavat olla samaa luokkaa kuin suomalaisilla ja amerikkalaisilla. Valtaosa kehitysmaiden terveysongelmista on jo nyt kroonisia sairauksia, joiden määrä todennäköisesti vain kasvaa, kun perinteiset tartuntataudit vähitellen saadaan kuriin.

Päivi Ängeslevä

Kehitys-Utveckling 1.2011

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 17.3.2011


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi