Marja-Leena Kultanen: Jazzia, sähköä, politiikkaa

Tunnustan heti: nappasin idean tähän kirjoitukseen keskustelusta, jonka kävin eilen illalla nepalilaisen jazzbändin konsertissa. Vanha ystäväni pohti, miten helpottavaa on, kun Nepalista on kerrankin tarjolla positiivista kerrottavaa. Maan poliittinen tilanne kun tuntuu päivä päivältä sotkeutuvan entistä sekaisemmaksi vyyhdeksi.

Huhtikuun 2006 kansannousu oli ensi askel kuningaskunnan tiellä demokratiaan. Kuva: Oliver Whiteside, Flickr/cc

Uutta ja vanhaa, itää ja länttä sekoittava UrJazz soitti Helsingissä. Samaan aikaan Katmandusta kerrottiin pääpuolueiden epäonnistuneen yhteisen säveleen löytämisessä – taas kerran. Perustuslakia säätävän kansalliskokouksen määräaika päättyy 28. toukokuuta eikä perustuslaki ole valmis.

Katselin musiikista innostunutta yleisöä ja mietin, mitä näkymiä kotimaa tarjoaa täällä opiskeleville nepaleille. Mistä Nepalin nuoret löytävät työtä ja toivon kipinän? Miten matkailu ja kauppa voi päästä jaloilleen, kun politiikot kulkevat kokouksesta toiseen viimeiseen hetkeen asti.

Kaksi vuotta sitten naiset ja nuoret äänestivät muutoksen puolesta. Ovatko toiveet uudesta Nepalista haihtuneet? 

Jonkinlaiseen sopuun nytkin luultavasti päästään, uumoilee Republica-verkkolehti 

Vakaita oloja, toimivia peruspalveluita ja mahdollisuuksia tehdä mielekkäitä asioita haluavat varmasti kaikki. UrJazzin johtajan, espanjalaisen sopranosaksofonisti Mariano Abellon toiveeseen on helppo yhtyä: ”Toivon että sähkökatkot loppuisivat ja Nepalin poliittinen tilanne tasaantuisi."