Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Mr. MDG* pyrähti Pohjolaan - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 10.12.2007

Mr. MDG* pyrähti Pohjolaan

Professori Jeffrey Sachs uskoo vuosituhattavoitteisiin ja markkinatalouden kauneuteen.

 

Jeffrey Sachs. Kuva: Liisa TakalaJeffrey Sachs. Kuva: Liisa Takala

Saarnamies Jeffrey Sachsilla on takanaan tiivis turnee Pohjolan pääkaupungeissa. Ennen Helsinkiä hän vakuutti päättäjiä, virkamiehiä ja mediaa Oslossa, Kööpenhaminassa ja Tukholmassa.

Professori, YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja, Mr. MDG on liikkeellä käytännön syistä. Hän itse mainitsee niitä kaksi: hän on puhumassa Pohjoismaiden avokätisille avunantajille nykyistä käytännöllisemmän avun puolesta. Avun, jota suunnattaisiin etenkin maatalouteen uuden kansainvälisen rahaston kautta. Sen lisäksi hän on puhumassa avunantajia oman vuosituhatprojektinsa taakse, jotta vuosituhatkylien alaa voitaisiin Afrikassa laajentaa ja määrää lisätä.

Samalla, kun professori Sachs kertoo näkemyksiään käytännöllisestä avusta, hän tulee puhuneeksi avusta, jota pitää epäkäytännöllisenä. Ja missäpä sille viestille kohdallisempi yleisö kuin Pohjoismaissa:

"Tämä on ollut mielenkiintoisten keskustelujen viikko... En erityisesti pidä ajatuksesta, että on olemassa jotakin sellaista kuin ´hyvä hallinto´, joka olisi olemassa itsenään, jota me mittaisimme ja sitten ilmoittaisimme, mikä maa on hyvin hallittu, mikä ei."

Jeffrey Sachsin näkökulmasta hallinto on osa kaikkea apua ja sen tarkoitus on varmistaa, että apu menee sinne, minne sen pitäisikin, ja jollei se jostakin syystä mene, tai saa aikaan aiottuja tuloksia, apua ei juuri siihen tarkoitukseen enää anneta. Hän vierastaa sitä, että apua antavat maat ottavat määritelläkseen yhteistyömaiden hallinnon yleistä laatua ja käyttävät sitä perusteena avun epäämiseen tai vähentämiseen.

Avunantajista juuri Pohjoismaat ovat vahvasti painottaneet demokratiaa ja hyvää hallintoa ja pitäneet tärkeänä käyttää myös kehitysyhteistyömäärärahojaan niiden edistämiseen.

"Itse asiassa ajattelen todella, että tässä on menty liian pitkälle", Sachs muotoilee.

"Olen hyvin skeptinen sen suhteen, että me länsimaat olisimme ihmisoikeuksien ja demokratian määrittelijöitä kehitysmaissa. Se määrä apua, jonka annamme, ei oikeuta sellaista vaikutusvaltaa eikä  riitä saavuttamaan päämääriä, joita meillä on. Oma maani Yhdysvallat on monia vuosia sekä peitetysti että avoimesti yrittänyt vaikuttaa muiden maiden hallituksiin ja yleisesti ottaen pidän tuloksia huonoina."

Kehitysavulla kannattaa hänen mielestään rakentaa terveysasemia, kouluja, teitä, voimalinjoja, satamia. Niiden olemassaolo parantaa kehitysmaan taloutta, ja talouden kohentaminen puolestaan on vahva keino edistää demokratiaa ja hyvää hallintoa. Kahdenkymmenen vuoden aikajänteellä.

Sachs protestoi sitä usein esitettyä väitettä vastaan, että kehitysyhteistyö ei olisi tuloksellista. Hänen mukaansa kehitysapu on erittäin tuloksellista, kun se keskittyy siihen, mitä sillä voidaan tehdä - sen sijaan että lahja-avulla yritettäisiin edistää demokratiaa, tai pitää pystyssä horjuvaa hallitusta kuten Mobutun Kongossa tai saada aikaan rauhansopimusta kuten Arafatin palestiinalaisalueilla. Avun todellisten päämäärien suhteen kannattaa Sachsin mielestä olla sekä rehellinen että realistinen.

"Kaikella kunnioituksella - en esimerkiksi usko, että Suomi voisi olla ratkaisevassa asemassa Etiopian turvallisuuden kannalta."

Esimerkki kuvannee kehityspoliittisen realismin ohella Sachsin diplomatiaa. Saman kiertueen Norjan-osuudella Sachs kehui Bistandsaktuellt-lehden haastattelussa varsin vuolaasti maan kehityspolitiikkaa. Hän ei viitannut Etiopian elokuussa esittämään pyyntöön poistaa kuusi norjalaisdiplomaattia maasta. Norjan ja Etiopian välien kärjistymisen taustalla arvioidaan olevan Norjan pidempiaikainen kritiikki Etiopian demokratia- ja ihmisoikeustilanteen kehitykseen.

Suomessa Sachs harjoitti vastaavaa kohteliaisuutta. Hän ei arvostellut kehitysyhteistyömäärärahojen hidasta kasvutahtia. Päinvastoin: haastattelussa hän erikseen kiitti Suomen hallitusta siitä, että se on asettanut selkeän monivuotisen kehyksen määrärahojen kasvulle. Niin, että 0,51 prosentin BKTL-osuus eli EU:n yhteisen päätöksen edellyttämä taso todella saavutetaan vuoteen 2010 mennessä. Sachs toivoi, että Saksan, Ranskan ja Italian kaltaiset suuret EU-maat ottaisivat Suomesta mallia.

"Tosin korkeiden leveysasteiden maaksi teillä on kieltämättä vähän kirimistä," Sachs sentään lohkaisi.

Markkinatalouden kauneus

Professorin puhelin aloittaa ripeärytmisen Ragtimen. Sama sävel soi tunnusmusiikkina elokuvassa Puhallus.

Puhelin on tahdittanut päivää Elinkeinoelämän valtuuskunnasta ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen tapaamiseen, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnasta kutsuvierasseminaarin kautta valtiovarainministeri Jyrki Kataisen pakeille. Väliin on mahtunut kaksi haastattelua, tulossa vielä tapaaminen poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa. Aikataulu on venynyt.

Jeffrey Sachsia kiehtoo venyminen. Sille on sanakin: interconnectedness. Se, miten talous liittyy politiikkaan ja miten globaalien ongelmien ratkaiseminen edellyttää raja-aitojen kaatamista eri tieteiden väliltä ja verkottomista akateemisen maailman, elinkeinoelämän, hallitusten, median kanssa, on parikymppisenä ekonomistina gurun asemaan nousseelle makroekonomistille haaste. Riittävän suuri sellainen.

Professori Sachs vaikuttaa tyytyväiseltä. Tapaamiset ovat sujuneet hyvin, ja hän on toiveikas sen suhteen, että Suomi lisäisi tukeaan MDG-projektille joko läntisessä Keniassa Kisumun alueella tai Tansanian virallisen pääkaupungin Dodoman lähellä sijaitsevassa Taborassa. Sachs kertoo, että hänellä oli ministeri Väyrysen kanssa hyvä keskustelu aluepolitiikan mahdollisuuksista.

Ensimmäinen Sachsin vetämän MDG-projektin mallikylistä on länsikenialainen Saurin kylä, jossa vajaat kolme vuotta sitten lähdettiin viemään kehitystä eteenpäin Sachsin malliin. Viidessä vuodessa 110 dollarin vuotuisella panoksella kyläläistä kohti on tarkoitus nostaa kylä köyhyydestä. Avainasemassa on maataloustuotannon kehittäminen, "Afrikan vihreän vallankumouksen" käynnistäminen. Laadukkaiden siemenien, lannoitteiden ja vesihuollon lisäksi MDG-kylissä satsataan peruskoulutukseen ja kouluruokailuun, malarian estämiseen käsitellyillä hyönteisverkoilla, perusterveydenhuoltoon ja tietoliikenneyhteyksiin.

Tällä hetkellä MDG-kyliä on noin 80. Sachs kertoo, että afrikkalaisten maiden hallitukset ovat äänekkäästi vaatimassa hankkeen laajentamista uusiin kyliin ja uusille alueille.

Muttana matkassa on apua antavien maiden nihkeä suhtautuminen MDG-hankkeeseen. Se alkoi yksityisenä hyväntekeväisyyshankkeena, ja projektin rahoitus on tähän asti pääosin kerätty yksityissektorilta. Suurimpana poikkeuksena on Japanin hallitus, joka auttoi hankkeen alkuun.

"Muut hallitukset ovat sanoneet, että katsotaan."

Sachs toivoo, että vajaassa kolmessa vuodessa olisi jo katsottu tarpeeksi. Hän on kääntynyt uudelleen avunantajien puoleen ja painottaa olevansa asialla Tansanian, Ugandan, Kenian, Malin hallitusten hartaasta pyynnöstä.

"Japanin lisäksi MDG-hanketta kannattavat nyt Etelä-Korea ja Portugali. Ja keskusteluni Tanskan, Norjan ja Ruotsin kanssa ovat mielestäni olleet lupaavia."

Brittiläinen tutkimuslaitos Overseas Development Institute julkisti runsas vuosi sitten verrattain kriittisen arvion MDG-hankkeen laajentumismahdollisuuksista. Siinä pohdittiin aiempien maaseutukehityshankkeiden kokemusten valossa MDG-hankkeen kampanjaluonnetta ja haasteita, joita pilotin merkittävä laajentaminen väistämättä tuottaisi.

Professori Sachsia eivät huoleta esimerkiksi hankkeen laajentamisesta ehkä seuraavat markkinahäiriöt. Hän - demokraatti pienellä d-kirjaimella - on markkinatalouden vankkumaton ihailija.

"Makroekonomian tasolla ainoa ratkaisu on, että Afrikasta tulee valtavasti vahvempi viejä kuin se tällä hetkellä on. Afrikan on laajennettava valikoimaansa nykyisestä kuudesta, seitsemästä perushyödykkeestä ja kehitettävä uusia tuotteita. Ne voisivat löytyä puuvillateollisuudesta, hedelmätuotteiden jalostamisesta, lihatuotteista, ihon ja vartalonhoidosta - minä voin helposti keksiä kolme, neljä menestystuotetta, mutta niitä on varmasti ainakin 20 lisää. Juuri siinä piilee markkinatalouden kauneus."

Sachs vertaa Afrikan kehitystilannetta vuoden 1980 Kiinaan, jonka viennin arvo oli tuolloin 20 miljardia dollaria.

"Ajattele, jos olisimme silloin istuneet pohtimassa, mihin ihmeessä Kiina kykenee, kun sillä on noin vähän vientiä ja köyhäkin se on. Että Kiinan vienti voisi nousta ehkä 30 miljardin dollarin tasolle, mutta tuskin sen yläpuolelle... Nyt ollaan 800 miljardissa eikä kattoa näy."

Kiinasta puheen ollen: Sachs sanoo olevansa hyvillään siitä, että Kiina osoittaa suurta kiinnostusta Afrikkaa kohtaan, sijoittaa, tekee hankkeita ja antaa apua. Hän toivoo, että Euroopan mielenkiinto olisi vastaavalla tasolla.

Suurin saavutus?

"Minä olen ylpeä niin monista..."

Jeffrey Sachsin vilpitön tyytyväisyys omiin aikaansaannoksiinsa saa pitkän päivän väsyttämän seurueen hilpeälle mielelle. Herein nauru irtoaa toimittaja Nina Munkilta, joka teki Sachsista laajan henkilökuvan Vanity Fair -lehden viime heinäkuun numeroon. Munk seuraa varjona mukana, osallistuu Sachsin tapaamisiin niin ministerien kuin median kanssa, koska kirjoittaa nyt professorista kirjaa.

Pienen miettimisen jälkeen professori Sachs nimeää muutamia hetkiä näyttävältä uraltaan. Kaksi niistä sijoittuu lähelle Suomea. Sachs kuvailee vuonna 1989 Puolassa viettämäänsä viikkoa, jolloin hän sai Puolan tulevan ulkoministerin vakuuttuneeksi siitä, että Solidaarisuus voisi kääntää maan uusille urille. Hän kertoo myös illallisesta talvella 1992, jonka aikana kirjekuoren kääntöpuolelle syntyi ratkaisu Viron hyperinflaatioon.

Sachs hymyilee: oma osuus dramaattisen muutoksen laukaisemisessa hytkäyttää vielä liki 20 vuoden jälkeen.

Nykyiset tähtihetket ovat toisenlaatuisia. On vaikea paeta kuolevaa lasta ja sitä oivallusta, että itse voi tehdä asialle jotakin. Afrikan jyrkät kontrastit elämän ja kuoleman välillä ovat Sachsin mukaan hätkähdyttäviä. Ja niiden kuvaileminen omin elävin sanoin on professorille ilmeisen vaikeaa.

Ensimmäistä kertaa Sachs joutui tai pääsi kasvokkain äärimmäisen köyhyyden kanssa vuonna 1985 Boliviassa. Hänet oli kutsuttu maahan keksimään ratkaisu maan hillittömälle inflaatiolle.

"Katsoin ensin kartasta, missä Bolivia sijaitsee. Lupauduin tulemaan, ja se päivä, jona laskeuduin Boliviaan, todella muutti elämäni.  Se oli niin käsittämättömän kiehtovaa ja samalla tajusin, etten voisi ymmärtää maailmaa yhdistämättä akateemista työtä käytäntöön."

Boliviassa Sachs keskittyi ratkaisemaan hyperinflaatiota; köyhyys oli kiinnostavaa mutta tehtävän kannalta toissijaista.

"Tiesin paljon makroekonomiasta, olin saanut koulutuksen tuon ongelman ratkaisemiseen enkä ollut ratkaisemassa Bolivian köyhyyttä. Se oli selkeä ongelma, mutta ei minun ongelmani."

Kuitenkin jo Boliviassa Sachsille alkoi valjeta, ettei hän voi eristää yhtä kysymystä toisesta, ei tehdä taloutta ymmärtämättä ekologiaa tai kumpaakaan näistä ymmärtämättä kansainvälisiä suhteita. Asioiden liittyminen toisiinsa valkeni vähitellen - interconnectedness.

Jeffrey Sachs, 53, on vakuuttunut siitä, että äärimmäinen köyhyys on mahdollista poistaa, kunhan kaikki tekevät sen, minkä ovat luvanneet.

Erja-Outi Heino

* Millennium Development Goals = YK:n vuosituhattavoitteet maailman suurten kehitysongelmien ratkaisemiseksi

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 10.12.2007


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi