Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Gandhin katseen alla - Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Julkaisut: Kehitys-Utveckling / Artikkelit

Ulkoministeriön kehitysviestintä, sp. VIE-30@formin.fi. Verkkojulkaisun päivitys on päättynyt 30.6.2014.
reuna
Uutiset, 13.9.2007

INTIA

Gandhin katseen alla

Mahatma Gandhin tavoitteena oli itsenäinen ja yhtenäinen Intia. Nyt Intia juhlii 60 vuoden itsenäisyyttään, mutta onko Gandin arvoilla merkitystä tämän päivän intialaisille?

Kuka on se pieni mies, joka kehräsi rukilla ja sanoi ”ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”? Etunimen sijasta hänet tunnetaan paremmin arvonimestään, joka tarkoittaa suurta sielua. Joku sanoi, että miehessä oli pieni osa silmänkääntäjää ja pyhimystä ja suuri osa äärimmäisen taitavaa poliitikkoa.

 

K-U3/2007_21Mahatma Gandhi oli Intian
itsenäisyysliikkeen keskeisimpiä vaikuttajia.
Kuva: Steps International

Elokuvaohjaaja Lalit Vachani, 42, kiinnostui Mohandas Karamchand Gandhista Intian itsenäisyyden juhlavuoden kynnyksellä. Vachania askarrutti, mitä vuonna 1948 kuollut Gandhi oikein jätti perinnöksi 1947 itsenäistyneelle kansakunnalle.

Kiinnostuksesta syntyi dokumentti Gandhin jalanjäljillä, joka näytetään syksyllä ympäri maailmaa osana laajempaa Why Democracy? -dokumenttiprojektia.

”Halusin lähteä uudelleen kuuluisan Suolamarssin tielle ja kulkea samoja jälkiä, joita Gandhi kulki Gujaratissa keväällä 1930. Halusin puhua kylissä ihmisten kanssa ja kysyä, mitä he ajattelivat Gandhista ja siitä, mitä Intiasta on tullut”.

Vachani lähti seuraamaan Gandhin jalanjälkiä Gujaratissa myös siksi, että muutama vuosi sitten äärihindut surmasivat juuri siellä lähes kaksituhatta muslimia koko osavaltioon levinneissä väkivaltaisuuksissa.

Gujarat on myös yksi niistä osavaltioista, joissa nopeasti rikastuva keskiluokka näyttää yhteiskunnan kehityssuuntaa, vaikka suuri osa intialaisista kamppailee yhä jokapäiväisestä elannosta.

Muistot lukkojen takana

Vachani lainaa Gandhia: Intian ja koko maailman taloudellisen rakenteen pitäisi olla sellainen, että kukaan ei kärsisi siitä, että tarvitsee ruokaa ja vaatetusta ”... niin kuin kaikilla on tai ainakin pitäisi olla yhtäläinen oikeus ilmaan tai veteen…niiden monopolisoiminen minkään maan tai ryhmittymän toimesta on epäoikeudenmukaista”. 

”Todellisuus on tänä päivänä Intiassa monessa suhteessa päinvastoin”, Vachani sanoo.

Gandhin tarinaa kuljettaa elokuvassa ohjaaja itse, joka etsii vastausta kysymykseen, onko Gandhin arvoilla merkitystä tämän päivän Intialle ja intialaisille. Vachani löytää matkallaan paljon muistomerkkejä menneestä, mutta museoiden ja temppeleiden muistot – kuvat, veistokset ja laatat – ovat useimmiten lukkojen ja verhojen takana.

”Onko se pelkoa siitä, että ihannekuva rikottaisiin tai varastettaisiin? Vai onko tarkoituksena se, että jumalaksi kohotettu Gandhi täytyy kätkeä niin kuin hänen ideologiassaan olisi jotain pelättävää tai hävettävää?”

Suolaverosta symboli siirtomaavallalle

Suolamarssille lähdettiin aikoinaan siksi, että Iso-Britannia oli asettanut Intiassa suolaveron, jota intialaiset vastustivat. Suolavero symboloi intialaisille voimakkaasti brittien siirtomaaherruutta.

Gandhi halusi rikkoa lakia valmistamalla suolaa itse ja rohkaista myös muita samaan.

”Gandhi lähti marssille Ahmedabadista 12. maaliskuuta mukanaan 80 uskollista kannattajaansa. Tarkoituksena oli taivaltaa 250 mailin matka meren rantaan ja valmistaa suolaa merivedestä, mikä uhmasi suolalakia ja brittien monopolia suolan tuotannossa”, Vachani kertoo.

Matka kesti yli kolme viikkoa. Mukaan liittyi yhä lisää kannattajia, kunnes heitä oli satojatuhansia. Lopulta marssijat päätyivät 6. huhtikuuta Intian valtameren rantaan Dandin kylään, jossa Gandhi toteutti aikeensa.

”Alussa britit eivät ottaneet Gandhia vakavasti vaan olivat lähinnä huvittuneita. Siinä he tekivät suuren virhearvion. Gandhin päätavoitteenahan oli Intian eri ryhmien ja kastien yhdistäminen yhteiseksi rintamaksi brittejä vastaan”, Vachani toteaa.

Silminnäkijä muisti marssin

Lalit Vachani ajatteli tekevänsä road movie -elokuvaa, jossa kerrottaisiin tarinoita tien varrelta. Hän ei osannut ajatella, että löytäisi matkan varrelta henkilön, joka muistaisi yhä Suolamarssin.

Tämä henkilö oli Gordanbhai Bakhta, 102 vuotta. Suolamarssin aikaan hän oli 26-vuotias.

”Kuvasimme syys–lokakuussa 2006 ja saimme haastatella Bakhtaa 2. lokakuuta, jolloin hänen kotikylässään Dhamanissa vietettiin Mahatma Gandhin syntymäpäivän muistojuhlaa”, Vachani kertoo.

Seuraavana päivänä Bakhta meni tajuttomaksi. Hän kuoli 5. lokakuuta. Sitä ennen hän oli kuitenkin ehtinyt kertoa filmiryhmälle Suolamarssista ja kohtaamisestaan Gandhin kanssa.

”Gandhi kehotti rikkomaan suolalakia ja valmistamaan suolaa joka kylässä. Hän sanoi, että jos teidät vangitaan, niin menkää vankilaan kevyin mielin”, Bakhta muistelee Vachanin elokuvassa.

Bakhta kuului joukkoihin, jotka kulkivat kyliin marssijoiden edellä. He kertoivat marssista ja rohkaisivat kyläläisiä liittymään siihen. Samalle he järjestivät ruokaa ja majoitusta marssijoille.

Aseena väkivallattomuus

Mahatma Gandhin tavoitteena oli omavarainen, yhtenäinen ja itsenäinen Intia. Hinduperheeseen syntynyt Gandhi halusi uskoa, että eri uskontokunnat, kuten hindut ja muslimit, voisivat elää rauhassa keskenään.

Gandhi puhui itsehillinnästä, yksinkertaisesta elämäntavasta, sisäisestä sielunvoimasta ja passiivisesta vastarinnasta, jota hän kutsui nimellä satyagraha.

Kaiken lähtökohtana oli jainalainen ahimsa eli oppi väkivallattomuudesta. Sitä Gandhi käytti poliittisena aseena. Hänen mukaansa tehokkain väkivallattomuuden muoto oli laajamittainen kansalaistottelemattomuus, joka saattoi merkitä vaikka nälkälakkoa, brittiläisten tuontitavaroiden boikotoimista tai kieltäytymistä yhteistoiminnasta.

Gandhi järjesti kolme suurta kansalaistottelemattomuuskampanjaa vuosina 1920, 1930 ja 1942. Näistä näyttävin oli vuoden 1930 kampanja, joka alkoi Suolamarssilla. Sen jälkimainingeissa vankilaan joutui vuoden mittaan yli 60 000 aktivistia.

Elokuun 14. päivänä 1947 Jawaharlal Nehru piti kuuluisan puheensa itsenäistyvälle Intialle. ”Kellon lyödessä kaksitoista, maailman nukkuessa, Intia on heräävä elämään ja vapauteen”, Nehru totesi. Brittien parisataa vuotta kestänyt siirtomaaherruus oli päättynyt.

Intia itsenäistyi ensimmäisenä suurista siirtomaista. Monet maat seurasivat perässä seuraavina vuosikymmeninä. Gandhista tuli esikuva muiden muassa Martin Luther Kingille ja NelsonMandelalle. Marssi nyky-Intiaan

Nyt Intia on maailman suurin demokratia, jonka talouskasvu on ollut maailman toiseksi nopeinta Kiinan jälkeen 1990-luvulta lähtien. Intia ohittaa Kiinan väkiluvussa viimeistään vuonna 2035.

Lalit Vachania kiinnostaa se, kuinka demokratia toteutuu Intiassa tänä päivänä ja mitä kuuluu niille, jotka elävät yhteiskunnan alemmilla portailla. Mitä heille merkitsevät väkivallattomuus, totuus ja muut gandhilaiset arvot?

”Gandhi puhui paljon tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta ja kastittomien asemasta. Hän halusi päästä eroon koko kastilaitoksesta”, Vachani toteaa. 

”Pitkälle viedystä kastierottelusta kertoo se, että jopa daliteilla eli kastittomilla voi olla oma brahmiini-dalitien kasti”, hän kuvailee hierarkkista kastijärjestelmää.

”Halusin tutkia elokuvassa köyhien ja kastittomien asemaa nykypäivänä. Gandhi kutsui kastittomia harijaneiksi, jumalan lapsiksi.”

Kastittomalle rikkinäinen kuppi?

Kun Vachani teki dokumenttiaan, hän tapasi Martin Macwanin, joka työskentelee Ahmedabadissa Gujaratin kastittomien oikeuksien puolesta.

Macwanin johtamaan Dalit Shakti Kendra -ammattioppilaitokseen pääsee opiskelemaan, jos on kastiton, uskoo tasa-arvoon, vastustaa syrjintää ja haluaa taistella epätasa-arvoa vastaan.

”Ihmiset pitivät kotonaan rikkinäistä rampatra-kuppia. Siitä tarjottiin teetä kastittomille. Jopa kastittomat harjoittivat tätä tapaa alempiin kastittomiin nähden”, Macwan kertoo.

 ”Ajattelin silloin, että kastittomien kohtelu pysyy samana, jos me olemme koko ajan mukana systeemissä. Mutta entäpä jos irtisanoutuisimme siitä?”, hän kertoo asennekampanjasta, joka alkoi muutama vuosi sitten.

”Gandhin kuva on setelissä. Hänen mukaansa on nimetty teitä ja katuja, ja hänen nimissään vietetään kansallista juhlapäivää. Mitä muuta Gandhi voi merkitä? Itse ajattelen, että Gandhi syntyy joka päivä uudestaan”, Martin Macwan toteaa.

 

Riitta Saarinen

 

Demokratia-dokumentit avaavat uusia näkökulmia

Lokakuun 7. päivänä tv-ruutuihin kautta maailman ilmestyvät ensimmäiset Why Democracy? -projektin tuottamat dokumentit.

Katsojille on tarjolla kymmenen pitempää elokuvaa, jotka näytetään lokakuun aikana parissasadassa maassa, jopa yli 300 miljoonalle katsojalle. Lisäksi tv-kanavat näyttävät nuorten elokuvantekijöiden lyhytfilmejä ympäri maailmaa.

Lalit Vachanin Gandhin jalanjäljillä on yksi pitemmistä dokumenteista, jotka tulevat Intian lisäksi Pakistanista, Kiinasta, Japanista, Venäjältä, Yhdysvalloista, Boliviasta, Liberiasta, Egyptistä ja Tanskasta. Yhteistä niille on se, että ne käsittelevät demokratiaa jostain näkökulmasta, oli aiheena sitten Afrikan ensimmäinen presidentti tai muslimeja suututtaneet tanskalaiset pilapiirrokset.

Laajamittaisen projektin takana on Steps International -järjestö, joka on saanut hankkeeseensa tukea muiden muassa Suomen ulkoministeriöltä ja Viestintä ja kehitys -säätiöltä VIKESiltä.

Why Democracy? haluaa herättää dokumenteillaan kysymyksiä demokratiasta ja kehittää vuoropuhelusta globaalin multimediatapahtuman.  

Lalit Vachanin dokumentti Gandhin jalanjäljillä (In Search of Gandhi) näytetään 12.10. ja 13.10. Yle Teemalla. Lisätietoa: www.whydemocracy.net

 

Tulosta Jaa kirjanmerkki

Päivitetty 13.9.2007


Tulosta Jaa kirjanmerkki
© Ulkoasiainministeriö 2006 | Tietoa palvelusta | kehitys.verkot@formin.fi
FORMIN.FINLAND.FI - ULKOASIAINMINISTERIÖ - UTSTRIKESMINISTERIET
Global.finland.fi on ulkoministeriön kehitysviestinnän verkkojulkaisu. Sen päivitys on päättynyt 30.6.2014.
Kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
© Ulkoasiainministeriö | Kehitysviestintä, Kanavakatu 3 C, 00160 Helsinki, sähköposti vie-30@formin.fi