Valtaosa maailman köyhistä ihmisistä elää maissa, joissa on runsaasti luonnonvaroja. Kestävä, tehokas ja demokraattinen luonnonvarojen hallinta takaa, että mineraalit, metsät ja vesivarat hyödyttävät myös köyhiä ihmisiä.
Aina kaikkein köyhimmät eivät pääse nauttimaan kotimaansa luonnonvaroilla hankituista tuloista. Varsinkin kaivostoiminnan hyödyt päätyvät ulkomaisten yritysten ja kotimaisen vähemmistön hyväksi.
Esimerkiksi Nigerissä uraanin myynti kattaa 64 prosenttia maan vientituloista, mutta vain murto-osa rahasta hyödyttää köyhiä ihmisiä julkisina terveys- ja koulutuspalveluina.
Myös laittomat hakkuut ja puiden salakauppa riistävät kehitysmaiden köyhiltä heidän mahdollisuutensa kohentaa elintasoaan luonnonvaroista saaduilla työ-, myynti- tai verotuloilla.
Luonnonvarojen nykyistä oikeudenmukaisempi hallinta edellyttää kehitysmailta hyvää hallintoa ja korruption kitkemistä. Yrityksiltä se vaatii vastuullisuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Esimerkiksi Euroopan unionin FLEGT-ohjelmassa maahantuojat varmistavat puutavaran laillisuuden ennen kuin se voidaan myydä Euroopan markkinoilla.
Väestönkasvu, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos saavat ihmiset kilpailemaan niukkenevista luonnonvaroista ja maa-alasta. Useissa maissa ihmiset kiistelevät myös maan omistuksesta, hallinnasta ja käyttöoikeudesta.
Jo nyt neljännes kehitysmaiden väestöstä asuu ekologisesti herkillä alueilla, kuten vuoristossa, jokisuistoissa ja aavikoiden läheisyydessä.
Hengitysilman, vesistöjen ja maaperän saastuminen sekä muut ympäristötuhot pahentavat tilannetta entisestään. Ne uhkaavat ihmisten hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuutta.
Varsinkin puhtaan veden saatavuus ja metsät liittyvät laaja-alaisesti kehitykseen, turvallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen.
Maapallon vesivaroista kolmisen prosenttia on ihmiselle välttämätöntä makeaa vettä. Siitä vain yksi prosentti on helposti hyödynnettävissä järvissä, joissa ja tekoaltaissa. Iso osa vedestä on yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien sekä maatalouden lannoite- ja torjunta-aineiden saastuttamaa.
Maapallon vesivarat jakautuvat epätasaisesti. Vähiten makeaa vettä on Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä.
Jokien ja pohjavesien jakautuminen yli valtiorajojen aiheuttaa kiistoja maiden välillä, kuten Niilin, Jordanin, Eufratin ja Tigrisin sekä Indusin valuma-alueilla. Taistelu niukasta ja kalliisti hinnoitellusta vedestä tuottaa ongelmia myös maiden sisällä.
Yli miljardi ihmistä joutuu selviytymään ilman puhdasta vettä. YK arvioi, että vuoteen 2025 mennessä jopa kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii vesipulasta.
Vesipulaa pahentavat
Kolmannes maailman kokonaispinta-alasta on metsän peitossa. Kahden viime vuosikymmenen aikana varsinkin trooppisia sademetsiä on hakattu pelloiksi miljoonia hehtaareita.
Aivan viime aikoina raivaustahti on kuitenkin hidastunut etenkin Indonesiassa ja Brasiliassa. Myös mittavat puunistutukset eri puolilla maailmaa ovat hillinneet metsäkatoa.
Tätä nykyä miljardi ihmistä saa toimeentulonsa suoraan tai välillisesti metsästä.
Puun ohella ihminen saa metsästä ruokaa, lääkkeitä ja energiaa. Esimerkiksi Afrikassa 90 prosenttia kaadetusta metsästä päätyy polttopuuksi. Metsä tarjoaa ihmisille myös virkistys- ja matkailumahdollisuuksia.
Lisäksi metsät
YK:n REDD-ohjelmassa kehitysmaita tuetaan taloudellisesti suojelemaan metsiä, jotta ne hiilinieluina ehkäisivät ilmastonmuutosta.
YK:n seitsemäs vuosituhattavoite pyrkii turvaamaan ympäristön kestävän kehityksen.
Luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu ovat Suomen kehityspolitiikan ja -yhteistyön painopisteitä. Suomi tukee kehitysmaissa muiden muassa uusiutuvaa energiaa, luonnon monimuotoisuutta ja köyhien ihmisten maaoikeuksia. Suomi painottaa alkuperäiskansojen oikeutta luonnonvarojen käyttöön.
Lähteet:
Päivitetty 31.5.2012