
Nicaragualainen Berman Neftaly Lopez Parrales toivoo voivansa työskennellä ekologisen rakentamisen parissa.
Nimeni on Berman Neftaly Lopez Parrales. Olen 26-vuotias ja kotoisin Tipitapasta, Nicaraguan keskiosasta. Sukuni on asunut Tipitapassa siitä lähtien, kun isoisäni, joka oli metallialan työläinen, aikoinaan muutti kaupunkiin.
Muutin yksin pääkaupunki Managuaan aloitettuani opintoni yliopistossa. Sitä ennen asuin tätini ja setäni luona. Osa suvustani on opiskellut, osa ei. Äitini on opettaja, hänellä on viisi sisarusta. Tätini ja setäni ovat kannustaneet minua opinnoissani.
Koulutukseltani olen arkkitehti. Opiskelin arkkitehtuuria Managuassa, valtion yliopisto Universidad Nacional Autónoma de Nicaraguassa. Ensimmäiset kolme vuotta opiskelin apurahan avulla, sitten sain työpaikan arkkitehtitoimistosta, joten päivät venyivät melko pitkiksi, kun työskentelin ja opiskelin samaan aikaan.
Olen nykyään töissä yliopistolla infrastruktuurin suunnittelusta ja kehityksestä vastaavassa yksikössä sekä eräässä yksityisessä suunnittelutoimistossa. Seuraan myös aktiivisesti ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyvää työtä kotimaassani ja viimeistelen jatkotutkintoani, joka liittyy kestävään kehitykseen ja uudistuvaan energiaan.
Olen erityisen kiinnostunut ekologisesta rakentamisesta. Mahdollisuuksia sellaisiin projekteihin on kuitenkin Nicaraguassa vähän tarjolla.
Ehkä perustan oman suunnittelutoimiston. Paljon riippuu kuitenkin siitä, millaisia mahdollisuuksia Nicaraguassa on tarjolla nuorille ammattilaisille. Tällä hetkellä tulevaisuus ei sen suhteen näytä kovin valoisalta.
Kannatan ympäristöystävällistä ajattelua ja ekologista rakentamista, haaveilen voivani joskus työskennellä enemmän näiden asioiden parissa, ehkä suunnitella vihreällä energialla toimivia taloja.
Toivoisin kotimaani hallitukselta laajempia ja nopeampia toimia ympäristön ja luonnon suojelemisen eteen. Käytämme tällä hetkellä aivan liikaa fossiilisia polttoaineita ja roskaamme.
Toiveissani on lisää ympäristöystävällistä rakentamista, uusiutuvaa vihreää energiaa ja yhteisöllisempiä työtiloja yliopistolle. Ihmisten on kuitenkin melko vaikea muuttaa ajatuksiaan. Vaaditaan varmaan vielä useita sukupolvia, jotta roskaaminen loppuisi. Voin kuitenkin omalla toiminnallani näyttää esimerkkiä.
Hanna-Maija Pääkkönen
Päivitetty 6.6.2012