Terveysuhat ovat nykyisin yhä useammin kansainvälisiä, nopeasti leviäviä ja jopa maailmanlaajuisia. Tartuntataudit leviävät globalisaation, konfliktien sekä ilmastonmuutoksen ansiosta nopeammin kuin ennen, ja uudet teknologiat ja nopea teollistuminen ovat lisänneet esimerkiksi kemiallisten onnettomuuksien ja bioterrorismin uhkaa.
Laajalle leviäviä tauteja voi pitää turvallisuusuhkana, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, mutta myös yhteiskunnan toimintaan ja vakauteen. Jos taudit leviävät laajalle alueelle tai jopa koko maailmaan, ne muodostavat myös globaalin uhan. Elleivät maailman maat toimi yhdessä, seuraukset voivat olla tuhoisat.
Vaikka maailman väestön terveys on kokonaisuudessaan viime vuosina parantunut, tartuntataudit leviävät nykyisin nopeammin kuin koskaan. Syitä ovat muun muassa kansainvälinen kaupankäynti sekä ihmisten lisääntynyt matkustelu, joiden välityksellä taudit leviävät nopeasti.
Riskinä on, että nopeasti leviävät taudit muuttuvat pandemioiksi, koko maailmaa uhkaaviksi epidemioiksi. Viime vuosina esimerkiksi lintu- ja sikainfluenssa, SARS, ebola ja BSE eli hullun lehmän tauti ovat olleet sairauksia, jotka ovat uhanneet levitä laajoille alueille.
Laajalle leviävien tartuntatautien seuraukset ovat vakavat. Terveysongelmien ja inhimillisen kärsimyksen lisäksi ne voivat aiheuttaa valtavia taloudellisia kustannuksia sekä lisätä epävakautta ja vahingoittaa yhteiskunnan toimintakykyä. Esimerkiksi turismi, kaupankäynti ja palveluiden saanti voivat vaikeutua.
Laajat tautiepidemiat etenkin kehitysmaissa voivat aiheuttaa pakolaisuutta ja lisätä siksi yleistä levottomuutta ja konfliktien riskiä. Taudit koettelevat erityisesti maita, joissa terveydenhoitojärjestelmät ovat puutteellisia, asutus on tiivistä ja asuinalueet epähygieenisiä. Mitä köyhempi maa on, sitä huonommin asukkaat taudeista selviävät.
Maailman maat taistelevat tauteja vastaan YK:n alaisen Maailman terveysjärjestön, WHO:n, johdolla. Järjestö muun muassa kerää tietoja tartuntataudeista, jakaa asiantuntemusta ja julkaisee tiedotteita ja varoituksia. Tauti nousee kansainväliseksi huolenaiheeksi esimerkiksi silloin, kun se on uusi, se voi levitä valtioiden rajojen yli, sillä on vakavat terveysvaikutukset, se voi vaikuttaa turismiin tai kaupankäyntiin, maan terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty vastaamaan siihen tai kun sitä epäillään tahallaan aiheutetuksi.
Viime vuosina erityisesti virukset ovat nousseet globaaleiksi terveysuhiksi. Yksi 2000-luvun esimerkeistä on vuonna 2002 Kiinasta löytynyt SARS-virus. Hengitysoireita aiheuttaneeseen tautiin kuoli vajaat 800 ihmistä. Taudissa oli kuitenkin ainekset paljon pahempaan, sillä se tarttui ihmisestä toiseen, iti pitkään ja tappoi jopa 10 prosenttia sairastuneista.
SARS saatiin hallintaan tehokkaan toiminnan ansiosta muutamassa kuukaudessa. Seuraukset olisivat kuitenkin voineet olleet tuhoisat, jos tauti olisi päässyt leviämään laajalle alueelle.
Tällä hetkellä ajankohtaisin tartuntatauti lienee sikainfluenssa, H1N1-virus, jonka WHO julisti pandemiaksi kesällä 2009. Julistus on melko poikkeuksellinen, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta 41 vuoteen, kun influenssa julistetaan pandemiaksi.
Keväällä 2009 alkanut tauti oli marraskuun puoliväliin mennessä levinnyt yli 206 maailman maahan. Tautiin on kuollut yli 6 250 ihmistä. Määrä ei ole kovin suuri, sillä tavanomainen kausi-influenssa aiheuttaa vuosittain yleensä 250 000 – 500 000 kuolemaa, ja esimerkiksi 1900-luvun pahin influenssapandemia, espanjantauti, tappoi 50 miljoonaa ihmistä.
H1N1 on kuitenkin uusi virus, jolle useimmilla ihmisillä ei ole immuniteettia luonnostaan. Se voi aiheuttaa enemmän tartuntoja ja sairastumisia kuin tavallinen kausi-influenssa ja voi siksi olla seurauksiltaan vakava.
Tartuntataudit tai katastrofit eivät tunnusta maiden välisiä rajoja. Siksi tärkein tapa torjua globaaleja terveysuhkia on yhteistyö maailman eri maiden, hallitusten, yritysten, kansalaisyhteiskunnan, median ja yksilöiden välillä, sillä mikään taho ei pysty vastaamaan nopeasti leviäviin globaaleihin tauteihin yksin. Tällä hetkellä WHO:n jäsenmaat noudattavat esimerkiksi kansainvälisiä terveyssäännöksiä (International Health Regulations, IHR), jotka velvoittavat niitä ilmoittamaan tietyistä taudeista WHO:lle. Näin kansainvälisiä terveysuhkia pystytään kontrolloimaan.
Erityisen paljon yhteistyötä tarvitaan kehitys- ja teollisuusmaiden välille, jotta kehitysmaiden terveydenhuoltoa voitaisiin vahvistaa pandemioihin valmistautumiseksi. Varautumisen lisäksi myös ihmisten haavoittuvuutta taudeille on vähennettävä. Siksi myös pitkäaikaiset terveystavoitteet ovat tärkeitä.
Teksti: Teija Laakso (maailma.net)
Päivitetty 21.1.2011