
Köyhyyden mittaamiseen ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä ja kiistatonta mittaria. Maailmanpankin mukaan ihminen on äärimmäisen köyhä, kun hänellä on käytettävissään vähemmän kuin 1,25 dollaria päivässä.
Nykyään noin 1,4 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Liki puolet maapallon väestöstä joutuu elämään alle 2,5 dollarilla päivässä. Maailmanpankin mukaan nykyinen talouden taantuma sysää äärimmäiseen köyhyyteen jopa 50 miljoonaa ihmistä aiempaa ennustettua enemmän.
Euroopassa absoluuttisen köyhyyden mittarina on pidetty selviämistä esimerkiksi viidellä tai kymmenellä eurolla päivässä. Viidellä eurolla Euroopassa joutuu selviämään vain muutama prosentti väestöstä, mutta kymmenellä jo huomattavasti useampi. Suurimmat köyhän väestön prosenttiosuudet löytyvät Itä-Euroopasta.
Absoluuttista köyhyyttä mitattaessa on kuitenkin vaikea ottaa huomioon monia todelliseen elintasoon vaikuttavia seikkoja, kuten itse viljellyn ruoan käyttöä, julkisia palveluita tai asumiskustannuksia.
Yleisimmin käytetty suhteellisen köyhyyden mittari on taloudellisten resurssien riittämättömyys. Köyhyysraja määritellään suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin ja ilmoitetaan yleensä tiettynä prosenttiosuutena keskituloista.
Suomessa pienituloisiksi määritellään henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot kulutusyksikköä kohden ovat pienemmät kuin 60 prosenttia koko väestön vastaavasta keskitulosta. Pienituloisten kotitalouksien määrä Suomessa on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995.
Pienituloisuusraja oli noin 13 000 euroa vuodessa yhden henkilön kotitaloudessa vuonna 2007. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului tuolloin noin 708 000 henkilöä, mikä oli 55 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisten osuus koko väestöstä oli 13,6 prosenttia.
Suomessa erityisesti kouluttamattomat, työttömät, vanhukset ja maahanmuuttajat ovat köyhyyden riskiryhmässä ja syrjäytymisen vaarassa.